Kärpäset-näytelmän esittelytekstiä Imatran teatterin nettisivulta:
"Sirkku Peltolan Kärpäset on hulvaton, mutta inhimillinen komedia, joka pureutuu elämän pieniin ja suuriin kysymyksiin – sekä niihin korkealentoisiin että matalalentoisempiin. Kaiken alla kuitenkin soi hiljaa toisesta välittämisen nuotti, ja lopussa seisoo se mitä inhimillisin toive: kunpa olisi joku, joka kuuntelisi."
Eläkeläisryhmämme kokemus 27. lokakuuta Imatran teatterissa oli toisenlainen. Teatterikappaleen esittelyteksti ja itse esitys eivät kohdanneet ollenkaan. Hulvattomuus puuttui kokonaan, inhimillistä oli lähinnä ryhmämme toive olla jossain muualla kuin teatterissa seuraamassa tätä esitystä.
Esitystä ei mitenkään alustettu, ei ollut mitään kehystä, johon olisi tarinaa voinut alkaa kasata vaan näyttämölle heitettiin kaksi miestä ja ruumisarkku. Miehet puhuivat toistensa ohi lähes koko esityksen ajan, joka oli osittain varmaan ideakin, mutta se ontui ja pahasti.
Seniorikatselijamme kiemurtelivat kirosanojen tulvan kohdatessa korvien kuulosolut ja teennäinen repliikkien heittely sai kuulijan tuntemaan myötähäpeää ja etsimään katseella varauloskäyntiä, josta olisi voinut pujahtaa karkuun. Väliaika tuntui olevan kovin kaukana, vaikka kelloa tuli vilkuiltua minuutin välein.
Esityksestä puuttui tarinan kaari kokonaan, osa henkilöistä oli tekemällä tehty ja tehtävänä oli kiroileminen.
Väliajan jälkeen osa ryhmästämme käytti aikansa hyödyllisemmin ja lähti kauppaan ostoksille.
Kirjoittaja on puumalalaisen eläkeläisryhmän jäsen.