Metsänhoitaja, toimitusjohtaja Arto J. Huurinainen (s. 27.6.1950 Enossa) menehtyi metsästysonnettomuudessa 26.11.2022 Hiidenmaalla Virossa.
Arto kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun yhteiskoulun lukiosta vuonna 1969 ja suoritti metsänhoitajaopinnot Helsingissä. Opintojensa aikana Arto toimi Karjalaisen osakunnan isäntänä ja vastasi muun muassa osakunnan juhlien järjestämisestä.
Kiinnostus musiikkiin heräsi opiskeluaikana, ja levykokoelma oli jo tuolloin merkittävä. Kitaramusiikki oli Arton mielimusiikkia, mutta eritoten sydäntä lähellä oli blues.
Armeijan Arto suoritti metsänhoitajaopintojen jälkeen ilmavoimissa, ja erätulilla saimme usein kuulla hävittäjälentäjän hauskoja kertomuksia.
Arton työura alkoi Metsähallituksessa Ilomantsissa legendaarisen aluemetsänhoitajan Saara Peiposen alaisuudessa. Metsähallitukselta tie vei Kiteen Plan-Sellille ja edelleen liiketoimintakaupan myötä Enso-Gutzeitin palvelukseen, jossa hän toimi muun muassa sisäisenä tarkastajana ja aluejohtajana.
Stora Enson Saimaan hankinta-alueen aluejohtajan tehtävien jälkeen Arto siirtyi Imatralle metsäosaston resurssijohtajaksi. Tältä paikalta hänet kutsuttiin Tornatorin toimitusjohtajaksi.
Tornatorin perustamisessa vuonna 2002 Artolla oli avainrooli. Tornatorin rahoitusta rakennettaessa Arto pystyi asiantuntemuksellaan vakuuttamaan kyynisimmätkin Lontoon lainasijoittajat, ”rallienglannista” huolimatta tai sen ansiosta. Arto oli myös vahvasti mukana yhtiön laajentuessa Viroon ja Romaniaan.
Hänen johdollaan yhtiöstä kehittyi 13 vuoden aikana Euroopan johtava metsätalousyhtiö. Arton toiminnassa kantava ajatus oli tuoton kannalta optimaalinen metsänhoito ja hän korosti etenkin varhaisperkauksen merkitystä. Eläkkeelläkin Arto seurasi aktiivisesti metsänhoidon ja metsätalouden kehittymistä ja iloitsi aidosti Tornatorin menestyksestä.
Vuonna 2016 eläköityneelle Artolle rakkaita harrastuksia olivat metsästys, metsänhoito, kalastus ja golf. Arto oli jäsenenä useassa metsästysseurassa, ja hänelle tärkeitä olivat ystävien kanssa tehdyt metsästysmatkat kotimaassa ja ulkomailla.
Artoa saatettiin pitää hiljaisena, mutta hänet tunteneet tietävät, miten mainio seuramies hän oli erityisesti metsästysreissuilla ja juhlien isäntänä. Iloisen karjalaispojan hymy muistetaan.
Vaimonsa Riitan kanssa Arto nautti oleskelusta Kiteen mökillä, matkustelusta ja yhteisistä harrastuksista yli 25 vuoden ajan.
Pieni suuri mies on poissa, mutta Arton muisto elää Tornatorissa ja koko metsäsektorissa. Artoa jäivät kaipaamaan vaimo Riitta, tyttäret Anu ja Päivi perheineen, sisaret sekä lukuisa ystävien joukko.
Kirjoittajat ovat Arton työtovereita ja ystäviä vuosien varrelta.