Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Imatralainen Otto Virkki, 98, oli presidenttiparin vieraana veteraanien juhlassa Linnassa: "Kun haavoituin, luulin kuolevani"

– Kyllähän se mukavalta tuntuu, että meikäläisiä muistetaan – ettei ihan unohdeta, kuten tässä välillä oli, Virkki sanoi.

Imatralainen Otto Virkki, 98, on yksi veteraaneista, jotka oli torstaina kutsuttu Presidentinlinnaan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion isännöimään juhlatilaisuuteen. Paikalla oli toistakymmentä veteraania ja puolisenkymmentä lottaa, useimmilla omainen saattajanaan.

– Kyllähän se mukavalta tuntuu, että meikäläisiä muistetaan – ettei ihan unohdeta, kuten tässä välillä oli, sanoi Virkki juhlan jälkeen STT:n haastattelussa.

Hyvän kahvituksen lisäksi juhlaan kuuluivat muun muassa presidentin tervetulosanat sekä Jääkärimarssi Kaartin soittokunnan esittämänä.

Lotat ja veteraanit ovat monena vuonna olleet kunniavieraita itsenäisyyspäivän juhlassa Presidentinlinnassa. Tänä vuonna heitä ei terveysturvallisuuden vuoksi ole kutsuttu itsenäisyyspäivänä Linnan juhliin, vaan heille järjestettiin oma tilaisuus.

Ajokortti on vielä voimassa

Otto Virkki asuu nykyisin yksin omassa kodissaan Imatralla. Hoitaja käy pari kertaa päivässä. Virkki keittelee itse aamupuuronsa ja käy usein lounaalla Imatran kylpylässä.

– Ajokortti on vielä voimassa kevääseen saakka, hän kertoo.

Virkki käy edelleen keilaamassa muutamia kertoja viikossa. Hän pelasi pitkään myös lentopalloa, mutta nyt ei vanhoja pelikavereita enää ole elävien kirjoissa.

Erityisen hyvällä Virkki muistelee niitä otteluita, jotka pelattiin silloisen presidentin Mauno Koiviston Sikariporras-joukkuetta vastaan. Koiviston hän muistaa varsin hyvänä pelaajana.

– Helsingin veteraanien kanssa pelattiin aika monta vuotta. Koivisto oli kyllä pelin herra, kun hän oli toisella puolella.

"Hyvä henki, vaikka pelottikin"

Otto Virkki syntyi Koivistolla Karjalan kannaksella toukokuussa 1924. Isä kuoli, kun Otto oli pieni poika. Perheeseen kuului näkövammainen veli ja kaksi sisarta.

Jatkosodan alkaessa Virkki oli 17-vuotias. Hänet määrättiin vuonna 1941 palvelukseen Viipurin ilmavalvontakomppaniaan ja vuodesta 1943 alkaen maanmittaustehtäviin. Sotilasarvoltaan Virkki on alikersantti.

– Oli pitkä, pitkä aika, että en miettinyt sotajuttuja. Nyt viime vuosina ne ovat palanneet, hän sanoo.

Talvella 1944 Virkki lähetettiin rintamalle. Hän taisteli kesäkuulle asti joukko-osastossa JR7, Ohdan lohkolla melko lähellä Leningradia.

– Oli siellä monta toveria ja hyvä henki, vaikka pelottikin.

Monta toveria myös kuoli ja haavoittui.

Päähän jäi 13 sirpaletta

Kesäkuun 9. päivänä alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys ja kova tykistötuli. Seuraavana päivänä Virkki haavoittui. Viipurin sotilassairaalan evakuoinnin jälkeen Virkki päätyi hoidettavaksi Seinäjoelle.

– Kun haavoituin, luulin kuolevani. Mä tiedän, mitä kuolema on.

Haavoittuminen osoittautui vakavaksi: Virkin päähän oli tunkeutunut peräti 13 kranaatinsirpaletta. 20-vuotias nuori mies menetti kokonaan kuulon vasemmasta korvastaan, ja oikeankin korvan kuulohermo vaurioitui.

Siviiliin Otto Virkki pääsi toukokuussa 1945. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä hän on ehtinyt toimia monilla ammattialoilla: kuorma-autonkuljettajana, hissiasentajana, maanmittaustöissä, opaskoirien koulutuksessa.

Ensimmäisestä avioliitosta syntyi kaksi poikaa, toisesta kolme tytärtä. Heistä nuorin, Kaisa Koskinen, tuli torstaina isänsä saattajaksi Presidentinlinnan juhlatilaisuuteen.

Lapsenlapsia Otto Virkillä on seitsemän, ja myös lapsenlapsenlapsia on kasvamassa.

Lue lisää: Imatralainen Otto Virkki, 98, keilaa pari kertaa viikossa, vaikka sai sodassa päähänsä kranaatista pysyvän tähtitaivaan: "Vaimo rökitti minut aika usein"