Puoli vuotta sitten tartuin haasteeseen, joka tuntui innostavalta. Muutin takaisin syntymäkaupunkiini Imatralle ja aloitin työt Uutisvuoksen päätoimittajana.
Ajattelen työstä hieman samaan tapaan kuin hyvästä parisuhteesta: Siinä toinen valitaan joka päivä uudestaan. Ei mietitä pelkästään, mitä annettavaa toisella on itselle, vaan vähintään yhtä paljon sitä, mitä annettavaa itsellä voisi olla toiselle.
Hyvässä suhteessa haluaa tehdä parhaansa ja kehittyä jatkuvasti. Aina ei ole pelkästään kivaa, mutta merkityksellisyyden tunne on vahva.
Ajattelen myös, että journalisteina meidän ei pidä vain sietää kritiikkiä vaan jopa aktiivisesti haluta sitä. Kritiikillä en tarkoita henkilökohtaisuuksiin menevää ilkeilyä vaan rakentavaa keskustelua, jossa yhdessä tavoitellaan jotain parempaa.
Imatran ajojen alla törmäsin Facebookin suositussa Imatra-ryhmässä pöyristyneeseen postaukseen siitä, ettei perjantain Uutisvuoksessa kerrottu sinä päivänä alkavista Imatran ajoista mitään.
Kävi kuten somekeskusteluissa usein käy – sehän eskaloitui vikkelästi.
Luin muun muassa, että päätoimittaja on Imatran ajojen vihaaja.
Kommenttikentästä palattuani menin itseeni ja tutkiskelin sieluani. En löytänyt sieltä vihaa moottoriurheilua saati Imatran ajoja kohtaan. Sen sijaan löysin journalistin, joka pohti, mikä on paikallislehden tehtävä.
Kyllä, olisimme voineet yrittää keksiä myös perjantain lehteen jonkin kiinnostavan ja journalistisesti perustellun näkökulman Imatran ajoihin. Toisaalta olimme kertoneet viime hetken valmisteluista juuri torstain lehdessä.
Erään somekommentoijan mielestä paikallislehden pitäisi hehkuttaa ajoja ennakkoon isosti etusivulta lähtien, jopa tiedottaa turisteille.
Paikalle kiiruhti myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Nokelainen (sd.), joka kirjoitti, että Uutisvuoksesta ”saa todella tänä päivänä etsiä alueen positiivista elinvoimaa tukevaa journalismia, miksi, hyvä kysymys?”.
En tiedä, mitä kaupunginhallituksen puheenjohtaja mahdollisesti tahtoi vihjata, mutta olen enemmän kuin valmis keskustelemaan journalismista myös hänen kanssaan.
Journalismiin on sisäänrakennettu vaade kriittisyydestä ja riippumattomuudesta. Tehtävämme ei ole hehkuttaa yksittäistä tapahtumaa – sitä kutsutaan puffijutuksi eli mainonnaksi – eikä tehtävämme ole myöskään fanittaa kuntapoliitikkoja – sellaista kutsutaan vallan sylipuudeliksi.
Uutisvuoksi on aina Imatran ja imatralaisten puolella mutta markkinointi ja maineenkiillotus eivät ole journalismin tehtäviä.
Kuntapäättäjien tehtävä on tehdä sitä kaivattua elinvoimaa, meidän tehtävämme on raportoida toimista ja tuloksista. Tutkia ja tivata, uskaltaa kysyä myös epämukavia kysymyksiä ja nostaa esiin sekin, mistä haluttaisiin vaieta, koska "se pilaa mainetta".
On pyrittävä vuoropuheluun, jossa hymistelevä yksimielisyys ei ole päämäärä. Vain avoimella ja rehellisellä keskustelulla maailma ja Imatrakin paranevat. Reiluus ja tasapuolisuus ovat arvoja, joita ammattietiikkamme vaatii meitä jatkuvasti tarkkailemaan omassa toiminnassamme. "Hehkuttaakin" sopii silloin, kun aihetta on. Toivon tarjoaminen on hyvää journalismia. Jos en uskoisi Imatran tulevaisuuteen, tekisin jotain muuta kuin päätoimittaisin Uutisvuoksea.
Uutisvuoksi teki nopeasti laskettuna Imatran ajoista yli kaksikymmentä juttua. Käymme toimituksessa läpi, kuinka onnistuimme ja mitä voimme jatkossa tehdä paremmin – kuten punnitsemme journalistisia perusteitamme päivittäin muutenkin.
Huhut paperilehden kuolemasta ovat erittäin ennenaikaisia mutta jokainen tulevaisuudestaan välittävä tiedotusväline panee tänä päivänä yhä enemmän paukkuja digin kehittämiseen, niin myös Uutisvuoksi.
Meille tekijöille digitaalisuus on myös motivoivaa, koska siinä onnistumistamme mitataan päivittäin – analytiikka kertoo meille joka hetki, kuinka paljon kutakin juttuamme verkossa luetaan eli mikä lukijoitamme kiinnostaa.
Kovin paljon emme voi antaa arvoa sellaisten somettajien mielipiteille, jotka eivät juttujamme edes lue. Perusteltua kritiikkiä kuulemme mielellämme, ja juttujen lukemista mittaavan analytiikan antamaan palautteeseen on suhtauduttava nöyrästi. Se opettaa meitä jatkuvasti tekemään paremmin lukijoitamme palvelevaa sisältöä.
Uutisvuoksen tehtävä on lopulta hyvin selvä: meidän on tehtävä joka päivä niin hyviä juttuja, että mahdollisimman moni haluaa niitä lukea – ja maksaa siitä. Ilman maksavia tilaajia meidän on turha edes miettiä tehtäväämme, koska silloin koko Uutisvuoksea ei olisi.