Raili Kuittinen o.s. Hämäläinen syntyi Aholassa kuusilapsisen perheen kuopukseksi 2.12.1930.
Perheen esikoisen kuolema vauvana vaikutti siihen, että perheessä pidettiin tarkasti huolta puhtaudesta. Sen vaikutus korostui viimeiseen asti Railin elämässä.
Pienviljelijäperheen lapsena Raili teki monipuolisesti maatilan töitä, ajoi hevoskärryjä ja ratsasti. Raili koki sodan alettua evakkomatkan ja siirtolaisuuden.
Hänen vanhin veljensä joutui sotaan ja katosi. Sodan loputtua Arvo-veli palasi sotavankeudesta. Isäni, yksi veljistä, kuoli myöhemmin tapaturmaisesti, minkä jälkeen Raili oli suuri tuki meidän lasten elämässä.
Raili valmistui vuonna 1954 sairaanhoitajaksi ja avioitui Aarnen kanssa vuonna 1957. Raili toimi sairaanhoitajan tehtävissä monella alalla eri paikkakunnilla puolison työpaikkojen mukaan.
Pariskunta asettui Imatralle ja heille syntyi viisi lasta. Raili kannusti lapsiaan opiskelemaan itseään kiinnostavan ammatin ja näkemään vaivaa sekä tekemään parhaansa niin opiskelussa kuin muissakin tekemisissään.
Raili näki ja koki työnsä ja lähipiirinsä kautta monenlaista hätää, mistä kutsumus psyykkiseen auttamistyöhön kumpusi.
Esikoispojan menehtymisen jälkeen Raili opiskeli kursseja etsien syytä siihen, miksi ihminen sairastuu. Hän kirjoitti aiheesta tutkielman.
Raili pyrki vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin ottamalla kantaa kirjoituksillaan lehtien palstoilla. Hän opiskeli näyttämötaidetta sekä kirjoittamista ja esitti runojaan ja monologikuvaelmansa Imatran teatterilla.
Raili kirjoitti runoja monista aiheista. Railin tinkimätön vaatimus rehellisyyteen ja ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat, oli ihailtava piirre.
Railin motto oli, että kaikkea pitää itse osata tehdä, ainakin yrittää. Nauroimme Railin kanssa, että paikkaisimme hampaammekin, jos se olisi mahdollista.
Railin monipuolinen osaaminen, sisukkuus ja lahjakkuus ovat olleet hänelle kutsumus, voimakas halu löytää ja kokeilla omia rajojaan niin esiintyjänä, kirjoittajana kuin kädentaitojen ja ihmissuhteiden osaajanakin.
Raili auttoi pyyteettömästi kaikkia avun tarpeessa olevia. Hänelle tärkeintä oli ihminen, jonka arvo ei perustunut ulkoisiin puitteisiin.
Iloisuus, kiitollisuus ja toisten huomioon ottaminen säilyivät Raililla viimeiseen asti.
Merja Julkunen
Kirjoittaja on Raili Kuittisen veljentytär.