Muistokirjoitus: Lahja Hyppönen 1926–2021 – Ihmisten parissa viihtynyt rohkelikko, joka kirjoitti sen minkä eli

Äiti. – Synnyit Värrön veljesperheiden maataloon Ruokolahden Kurjalan kylässä. Olit vuoden ikäinen, kun isäsi hukkui. Isätön perhe muutti Tainionkoskelle. Elit sota-ajan ja evakkotaipaleet. Veljesi kaatui jatkosodassa 19-vuotiaana. Nyt teitä oli äidin lisäksi vain kaksi sisarta. Nuoruudessasi olit töissä tehtaan ruokalassa. Avioiduttuasi jäit kotiäidiksi. Veljeni ja minä synnyimme. Asuimme Imatran Mustalammella, kesämökki rakentui Ruokolahdelle. Avioliitto päättyi 80-luvulla.

Yksin asuessasi elit itsellesi. Matkustelit ja löysit uusia ystäviä.

Pikku hiljaa alkanut kirjoittamisharrastus sai vauhtia. Ylä-Vuoksi -lehti oli ensimmäinen, joka julkaisi kirjoituksiasi. Aluksi kirjoitit nimimerkeillä, rohkeuden kasvaessa omalla nimellä. Kirjoittajayhdistys Paltan jäsenenä sait tukea ja kannustusta. Synnytit pakinoita, näytelmiä ja valtavan määrän runoja. Tekstin tuottaminen oli sinulle helppoa. Kirjoitit sen minkä elit. Uskalsit elää ja innostuit eri asioista.

Sairastit astmaa. Liityit hengitysyhdistykseen ja olit mukana sen toiminnassa. Varainhankkijana olit hyvä. Valtakunnallisestikin sinut palkittiin. Nautit kun sait olla ihmisten parissa. Yhdistyksen ohjelmaryhmä esitti näytelmiäsi. Vielä senkin jälkeen, kun ikätoverisi olivat siirtyneet taivaallisille estradeille, kävit yksin palvelutaloissa esittämässä runojasi. Moni kuulija oli sinua nuorempi.

Kesämökki oli sinulle rakas. Viihdyit siellä yksinkin. Rantamaisemaa et unohtanut koskaan.

Kun Imatralle tuli kosken ylittävä vaijeriliuku, piti sinunkin, 83 v, sitä kokeilla. Kokemus oli niin hauska, että menit uudestaan. Saattaa olla, että joskus yritin jarrutella tekemisiäsi.

Seurasit läheltä meidän lasten elämää. Neuvoja et jaellut, mutta näytit hyvän mallin elämisen taidosta. Olit myös onnellinen mummo ja isomummo.

Monia vuosia harrastit talviuintia. Ihmiset Varpasaaren saunalla ja kylmä vesi pitivät pirteänä.

Viimeisiä vuosia elämääsi varjosti muistisairaus. Ahdistuit, kun et enää pystynytkään hoitamaan kaikkia asioitasi itse. Aika ei aina ollut helppoa meille kummallekaan. Sait kuitenkin asua kotona, tornitalossa, nauttien mahtavasta maisemasta.

Vaivojen ja iän kasvaessa sanoit usein, että olisit jo valmis lähtemään. Olit elänyt pitkään ja kokenut paljon. Aamukahvipöydästä, 6. heinäkuuta, jouduit lähtemään keskussairaalaan. Kuoleman kohtasit samana päivänä, 94-vuotiaana, runon ja suven päivänä.

Äiti, nyt sinua ei enää ole, mutta muistoja on paljon. – Kiitos.

Marja Kurki

Kirjoittaja on Lahja Hyppösen tytär.

Palvelut

Ruokapaikka