Jorma Ilmari Savolainen nukkui pois 11. kesäkuuta Imatralla. Hän syntyi vuonna 1939 Kymälahdessa, josta joutui evakkoreissulle peräti kolme kertaa. Hän palasi usein puheissaan talvisodan tapahtumiin, ja myös Kymälahden kavereihin. Jorma kävi rantakoulua ja pari luokkaa yhteiskoulua. Armeijan hän suoritti Niinisalossa. Osittain rankkakin lapsuus ei vaikuttanut Jorman iloiseen luonteeseen.
Jormalle syntyi kaksi poikaa ensimmäisestä avioliitosta, Jarmo ja Harri. Liitto päättyi eroon. Jorma aloitti työuransa Harakan sahalla, josta hän siirtyi Kaukopään kartongille. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Marjutin. Naimisiin he menivät vuonna 1971, tytär Outi syntyi vuotta myöhemmin. Jorman työpaikka vaihtui Tutkimuskeskukselle. Hän oli työelämässä 38 vuotta.
Perhe asui Karhumäellä 28 vuotta. Enso-Gutzeitin Käyhkään mökeillä vietettiin lomia lasten ja lastenlasten kanssa. Jorma oli hyvin lapsirakas. Hän opetti osaa lapsenlapsistaan pelaamaan myös shakkia.
Jorma oli urheilu-miehiä. Hän pelasi sarjatasolla pesäpalloa Tainionkosken Tähdessä siepparina ja lukkarina. Vanhempana lajit vaihtuivat tennikseen ja lentopalloon. Punainen Helkama-pyörä oli tuttu näky Jorman polkiessa kylän raitteja tuttuja tavaten.
Jorma kirjoitti freelancerina urheilujuttuja 20 vuotta paikallislehtiin nimimerkillä Josa. Hän lähti kameran kanssa viikonloppuisin lehti-juttuja tekemään ja opetteli kirjoitus- ja tietokoneen käytön ja valokuvien työstämisen toimituksissa. Valokuvaamista hän harrasti vapaa-ajallakin. Todisteena ovat monet hienot valokuvat perheen matkoilta ja mökkireissuilta. Hän oli selfie-kuvien edelläkävijä jo 80-luvulla peilitekniikkaa hyödyntäen.
Jorma oli huumorintajuinen ja seurallinen. Hänellä oli aina pilkettä silmäkulmassa. Jorma käsikirjoitti sketsejä työnjohtajakerhon pikkujouluihin ja näytteli niissä. Hänet valittiin myös kerhon Oltermanniksi, jonka tehtäviin kuuluivat iäkkäiden eläkeläisten tapaamiset.
Puoliso Marjutista tuli Jorman omaishoitaja vuonna 2018. Jorma asui kotona, kunnes sairastui vakavammin vuonna 2019. Hän vietti viimeiset ajat hoivakodissa, jossa he saivat Marjutin kanssa juhlia kultahääpäiväänsä.
Jorma toivoi, että saisi elää pidempään kuin Ilmari-isä, joka kuoli 49-vuotiaana. Hänen toiveensa toteutui.
Outi Koho
Kirjoittaja on Jorman tytär