Emmi Mäkelä tietää, kuinka valkovenäläiset tervehtivät presidenttiä oikeaoppisesti, ja miltä kazhakstanilaiset vaalit näyttävät tarkkailijan silmin — Mutta nykyinen työpaikka käveli vastaan Imatran Prismassa

Oikea käsi nostetaan sydämen päälle, ja sanotaan venäjäksi ”minun kunniani”. Sillä tavalla opetettiin Valko-Venäjällä, Minskin valtiollisen yliopiston etikettitunnilla tervehtimään presidenttiä. Vielä toistaiseksi Ruokolahdella lapsuutensa eläneen Emmi Mäkelän ei ole tarvinnut tervehdystä käyttää. Kenties sekin hetki joskus koittaa, sillä hän on ehtinyt paljon. Syksyllä 30 vuotta täyttävä nainen on muun muassa opiskellut Aleksanteri-instituutissa ja Valko-Venäjällä, työskennellyt Ulkoministeriön palkkalistoilla Suomessa ja Sveitsissä, ollut Kazhakstanissa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin vaalitarkkailijana ja rakentanut sen pääkaupungissa Astanassa pidetyn maailmannäyttelyn Suomen paviljonkia. Helmikuussa hänestä tuli Suna Kymäläisen (sd.) eduskunta-avustaja, ja huhtikuun lopussa myös Tarja Filatovin (sd.) avustaja.