Tilaa

Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Sanoin isälle, että haitari on saatava välittömästi" — Imatran Tainiotalossa harjoittelevan Karjalan harmonikkaorkesterin soittajat olivat vasta pikkulapsia, kun hanuri jo vei sydämen

Haitarimusiikin kulta-aika oli kauan sitten, mutta harmonikkaorkesteri porskuttaa yhä rempseällä yhteishengellä ja rakkaudesta musiikkiin.

Karjalan harmonikkaorkesterin soittajista monet ihastuivat haitariin jo pikkulapsina. Harmonikkamusiikin suurin suosio on laantunut jo kauan sitten, mutta vielä 1930–50-luvuilla hanuri eli kulta-aikaansa. Sen ajan suuria idoleita olivat taitavat harmonikansoittajat. — Kun olin pienenä penskana vieraana häissä, sanoin, että minusta tulee isona hanurinsoittaja. En malttanut edes syödä, kun tuijotin vaan soittajaa. Mutta millä rahalla harmonikan olisi ostanut, Juhani Koivistolainen sanoo. Kun Koivistolainen valmistui rakennusmestariksi 22-vuotiaana ja sai työpaikan, hän marssi musiikkikauppaan Imatran Vuoksenniskalle. — Silloin ostin ensimmäisen hanurini. Harmonikkaorkesterin puheenjohtaja Matti Ovaskainen muistaa myös olleensa kuusivuotiaana pikkujouluissa ja seuranneensa haitarinsoittajaa tiukasti. — Sitähän minä tuijotin koko illan. Sanoin isälle seuraavana aamuna, että haitari on saatava välittömästi. Soitinta ei tullut. Ovaskainen pääsi soittamaan vasta 35-vuotiaana, kun osti ystävältään haitarin.

Tämä juttu on maksuton

Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.