Ollin omenasta se taisi lähteä, imatralaisen Eija Salmisen koko elämän jatkunut lukemisinnostus – Hän ei pidä kirjaa teoksista, joita on lukenut, vaan niistä, jotka ovat vielä kokematta
Eija Salminen saattaa haahuilla hyllyjen välissä, mutta useimmiten hän tekee kirjastoon täsmäiskuja – eikä koskaan lähde sieltä tyhjin käsin. Kirjasto ilman henkilökuntaa olisi hänestä kolkko, jopa pelottava paikka.
– Sitä tunnetta, joka minut valtaa kirjastoon mennessäni, on vaikea kuvailla. Kirjat ja lehdet ympärilläni, valoisaa ja rauhallista. Kirjastoon on aina ihana mennä, oli asiaa tai ei. Tai vaikka olisi sakkojakin maksamatta, naurahtaa imatralainen Eija Salminen, jonka elämään kirjasto on kuulunut aina.