Hyökkäyssotaa käyvän diktaattorin, Venäjän presidentin Vladimir Putinin uudenvuodenpuheessa oli harvoja kohtia, jotka suomalaisjärjellä ajateltuna pitävät paikkansa.
Yksi harvoista tosiasioista oli Putinin puheensa alussa esittämät arvio menneestä vuodesta 2022. Hänen mielestään mennyt vuosi erotteli rohkeuden ja sankaruuden petoksesta ja pelkuruudesta.
Tämä pitää todellakin paikkansa, mutta ei Putinin mieltämällä tavalla. Ukrainan kansa on Putinin aloittamassa sodassa rohkeuden ja sankaruuden ilmentymä. Venäjän kaikki toiminta miehittäjänä perustuu taas petokseen ja pelkuruuteen.
Venäjän virallinen valhekoneisto alkaa hulluudessaan muistuttaa Pohjois-Korean virallista ääntä.
Putinin mukaan venäläiset sotilaat, miliisit ja vapaaehtoiset taistelevat kotimaansa, totuuden ja oikeuden puolesta. Venäläisten oikeus ja totuus on nähdyn ja koetun perusteella varastamista, raiskaamista, siviilien pommittamista ja tappamista.
Länsimaissa on arvioitu Putinin sodan aikana antamia näkemyksiä harhaisiksi.
Todellisuus lienee samanlainen kuin Neuvostoliitossa aikoinaan: kaikki tietävät totuuden yhteiskunnan mädästä rakenteesta, mutta valtaapitävien kuristusote kansalaisiin on pitävä.
Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe oli suomalaisille ja läntisille kumppaneille vihdoin ja viimein sellainen, jota demokraattisen maan johtajalta on kaivattu: asioiden sanomista niiden oikeilla nimillä.
Niinistön mukaan Venäjä teki pahan virhearvion, jos Venäjä uskoi massiivisen uhan panevan Ukrainan nopeasti polvilleen.
Niinistö jatkoi, että väistämättä mieleen nousee samankaltaisuus talvisotamme kanssa, kun Neuvostoliitto oletti marssivansa Helsinkiin kahdessa viikossa.
Putinin ja Stalinin otteiden samankaltaisuus on sellainen asia, jonka kaikki historiaa tuntevat suomalaiset ovat tienneet. Asian, jota kuitenkaan ainakaan maan johto ei ole saanut tai halunnut sanoa.
Viimeistään Nato-jäsenyyden hakemisen yksituumaisuus osoitti, että suomalaiset uskaltavat kertoa näkemyksensä. Ja kun kansa uskaltaa puhua, uskaltavat puhua myös demokraattisesti valitut johtajat.
Toisin on Venäjällä: diktaattori puhuu, mutta totuuden sanova kansalainen päätyy yhä useammin vankilaan.