Suomalainen lapsiperheiden palvelujärjestelmä vastaa kohtuullisen hyvin perheiden tarpeisiin tilanteessa, jossa lapsella tai perheellä ei ole haastavampaa tuen tarvetta.
Jos sen sijaan on, avun saaminen on usein hidasta ja vaikeaa tai apua ei saa lainkaan. Myös asuinpaikka vaikuttaa merkittävästi siihen, minkälaisia palveluja ja tukea on tarjolla.
Tämä koskee esimerkiksi monia erityislasten perheitä. Peruspalvelujen riittämättömyys ja varhaisen tuen puute ovat lisänneet erityispalvelujen, kuten lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatristen palvelujen tarvetta.
On syytä muistaa, että perheen oikeus tukeen on tärkeä oikeus niin perheille kuin lapsille. YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa valtiota huolehtimaan, että vanhemmille annetaan asianmukaista apua heidän kasvattaessaan lapsiaan.
Perustuslaissa edellytetään, että julkinen valta – valtio, kunnat ja hyvinvointialueet – tukee perheen mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Palveluissa, kuten esimerkiksi neuvoloissa, tulee turvata ammattilaisten mahdollisuus kohdata lapsia ja perheitä aidosti heitä kuunnellen ja kuullen.
Jo perustetut ja parhaillaan perustettavat perhekeskukset sisältävät hyvinvointia ja terveyttä edistävät sekä varhaisen tuen ja hoidon palvelut lapsille, nuorille ja perheille.
Perhekeskustoiminnan palveluja järjestettäessä on oleellista yhteensovittaa palvelut lapsi-, nuori- ja perhelähtöisellä tavalla.
Palvelupolut on tehtävä niin selkeiksi, että perhe löytää helposti tarvitsemansa avun erilaisiin tilanteisiin. Palveluista on tiedotettava aktiivisesti ja kannustettava perheitä hakemaan apua ja tukea jo varhaisessa vaiheessa.
Erityspalveluiden osaamista on tuotava perustasolle. Nyt ja jatkossa tarvitaan myös yksilöllisempiä ja räätälöidympiä tuen muotoja moninaisiin tarpeisiin vastaamiseksi. Järjestöt tuovat perhekeskusverkostoon omalla toiminnallaan vahvaa arjen apua ja tukea perheille.
Kirjoittaja on MLL:n Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtaja.