Keväällä 2021 tehdyssä kouluterveyskyselyssä 8.–9. luokkalaisista 19 prosenttia koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta ja 26 prosenttia koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Luvut ovat nousseet aikaisemmista kyselyistä yli viisi prosenttia (THL).
Psykologiliiton mukaan isoissa kaupungeissa koulupsykologien vajaus on 30–50 prosenttia. Osassa kunnista on myös kouluterveydenhoitajista ja kuraattoreista pulaa, ja lastensuojeluilmoitusten käsittelyajat ovat venyneet.
Laki koulupsykologien sitovasta mitoituksesta tulee voimaan elokuussa 2023. Siitä alkaen yhtä koulupsykologia kohden saa olla korkeintaan 780 lasta, joten koko maahan tarvitaan lähes 350 uutta koulupsykologia. Tällä hetkellä yhdellä koulupsykologilla voi olla vastuullaan 2000 lasta.
Koulupsykologit kokevat työtehtävänsä liian laajaksi, eikä palkkaus vastaa työn vaativuutta. Tämän johdosta alalle ei haeta riittävästi, ja vaihtuvuus on suurta. Psykologien koulutuspaikkojen lisäys ei yksin korjaa tilannetta.
Oppilashuollon työntekijöiden vajaus kuormittaa oppilashuoltoa, opettajia ja lasten vanhempia sekä aiheuttaa pysyviä henkisiä vaurioita lapsille, kun esimerkiksi lähetettä sairaalahoitoon ei saa ajoissa.
Ongelmien johdosta koulujen järjestyshäiriöt ovat lisääntyneet, ja opettajien työajasta menee iso osa muuhun kuin opettamiseen. Yhä useammin kuulee opettajan sanovan, että työkuorma on liian suuri, voimat eivät riitä oman työn kehittämiseen ja tehdään vain pakolliset työt.
Kehityssuunta on surullinen, sillä yleensä opettajat haluavat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Lasten ongelmiin pitäisi puuttua nykyistä enemmän jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, mikä vaatii lisäresursseja. Oppilaan siirtyessä toiselle asteelle, voivat henkiset pulmat sekä käyttäytymis- ja elämäntapaongelmat olla jo niin suuria, ettei ammattiin valmistuminen enää onnistu.
Kirjoittaja on mikkeliläinen JHL:n pääluottamusmies, kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajaehdokas (sd.).