Suomi ei ole enää koulutuksen mallimaa, ja se on huolestuttavaa. Suomalaisten lasten ja nuorten PISA-tulokset ovat heikentyneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Tämän osoittaa tuore OECD-maiden vertailu, jossa Suomi sijoittuu työikäisten koulutustasossa vain keskivälille. Aikaisemmin verrokkimaita ovat olleet Yhdysvallat ja Etelä-Korea, nyt ne ovat Chile ja Turkki.
Syinä koulutustason laskuun nähdään muun muassa nuorten lukutaidon heikkeneminen ja kirjoittamisen vähentyminen, liiallinen koulujärjestelmän digitalisaatio, liian suuret ryhmäkoot sekä erityisoppilaiden integroituminen perusluokkiin.
Tämä on johtanut huomattavaan oppimistulosten heikentymiseen, oppilaiden oireiluun sekä opettajien työuupumukseen. Koulutustason jyrkkään laskuun vaikuttavat myös nuorten omat, yksilölliset hyvinvoinnin ja elämänhallinnan muutokset, kuten liikunnan vähyys, riittävän unen puute tai some-riippuvuus.
Koulutustason laskun korjaamiseksi tarvitaan muutoksia: opetusmenetelmien uudelleenorganisointia, opettamisen lisäresursseja sekä pienempiä luokkakokoja.
Lisäksi tarvitaan määrätietoisempaa ja samansuuntaisempaa yhteistyötä opetushallinnon ja opettajien kesken, jotta suomalaiset opettajat voivat suoriutua työstään ammattitaitoisesti ja laadukkaasti.
Tasa-arvoisesta ja laadukkaasta koulutusjärjestelmästä on pidettävä huolta tulevaisuudessa. Resurssien puute ei saa olla este nuoren opiskelulle, eikä kenenkään koulupolku saa sen vuoksi loppua. Tämän lisäksi tulee varmistaa, että lapset ja nuoret saavat riittävät valmiudet jo varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja peruskoulun aikana pärjätäkseen tulevissa opinnoissaan.
Suomen menestyksen, kansainvälisen kilpailukyvyn ja yksilön kannalta olennainen tekijä jatkossa on, kuinka koulu pystyy tulevaisuudessa kannustamaan nykyistä useampia oppilaita kiinnostumaan opiskelusta, oppimisesta sekä itsensä kehittämisestä.
Erityisesti lukutaidon, matematiikan sekä luonnontieteiden osaamisen korkea kansainvälinen taso on tärkeää säilyttää. Ne ovat olennaisia tekijöitä suomalaisten menestykselle ja kansainväliselle kilpailukyvylle tulevaisuudessa.
Hyvinvointiyhteiskuntamme on entistä enemmän riippuvainen laadukasta työtä tekevistä kuntalaisista.