Viime viikot on pauhattu siitä, miten EU:n ennallistamisasetus vie meiltä sekä metsät että päätöksenteon. Kyse on asetuksesta, jolla velvoitetaan maita ennallistamaan 20 prosenttia pinta-alastaan luontokadon ja lajien uhanalaistumiskierteen katkaisemiseksi. Suomen osalta ennallistamisen kustannuksista viidennes koskisi metsiä ja loput soita, vesiä ja muita alueita.
Ennallistamisasetusta tarvitaan, koska muut toimemme luontokadon pysäyttämiseksi eivät ole tehonneet. Päinvastoin, luontokato on pahentunut niin, että luontotyypeistämme jo puolet on uhanalaisia ja lajeistakin yli kymmenesosa. Esimerkiksi monet lintulajit, kuten pääskyt ja tiaiset, ovat taantuneet. Samaan aikaan maankäyttösektorin päästöt ovat kohonneet jo niiden nieluja suuremmiksi.
Tällaisella menolla koko ekosysteemimme ovat vaarassa, ja nakerramme pohjaa pois ruoantuotannoltamme, terveydeltämme ja siten omalta olemassaololtamme.
Asetus ei ole viemässä omaa päätösvaltaamme mihinkään. EU asettaa tavoitteet samalla tavalla kuin se on asettanut tavoitteet autojen päästöjen vähentämiseksi. Me suomalaiset itse saamme päättää keinoista. Nyt ja jatkossa.
Asetuksen vaativien toimien on arvioitu maksavan noin 900 miljoonaa euroa. Se on paljon rahaa, mutta yllättävän vähän, kun mietitään asetuksen tuomia hyötyjä, jotka arvioidaan kymmenkertaisiksi. Hyötyjä on odotettavissa lajien sopeutumisesta muuttuvaan ilmastoon, luonnonkatastrofien ehkäisemisestä, veden, ilman ja maaperän laadun paranemisesta sekä yleisen hyvinvoinnin lisääntymisestä.
Suomalaiset poliitikot kirjoittavat kauniita vaalipuheita, mutta kun tulee toimien paikka, alkaa hirveä älämölö. Näin kävi 2000-luvun alussa, kun EU ehdotti hinnan asettamista hiilidioksidipäästöille päästökaupalla. Teollisuus ja suurin osa puolueista väittivät ratkaisua tuhoisaksi ja epäreiluksi. Nyt samat tahot kiittelevät sitä fiksuna tapana ohjata päästöjen vähennyksiä sinne, missä ne ovat saatavissa halvimmalla.
Kymmenen vuotta sitten peloteltiin rikkidirektiivin lopettavan suomalaiset laivakuljetukset ja vientiteollisuuden. Sen sijaan olemme saaneet puhtaampaa ilmaa, vähemmän kuolemia sekä miljardiluokan vientimahdollisuudet merenkulkuteknologian osaajille.
Nyt on aika tehdä samankaltainen ratkaisu maaperämme suhteen, sillä muuten hukkaamme arvokkaan tilaisuuden parantaa kotivesiemme, kuten Itämeren ja Puruvedenkin tilaa.
Tulevissa vaaleissa kannattaa muistaa, että suomalaista luontoa ja suomalaisia eläimiä voimme suojella vain me Suomessa ja että vain yksi puolue kokonaisuudessaan on valmis toimimaan sen hyväksi.
Kirjoittaja on kerimäkeläinen kansanedustaja (vihr.) ja metsänomistaja.