Ihmissuhteet helposti kariutuvat, kun toisesta paljastuu jotain inhottavaa. Me myös helposti asetamme toisillemme enemmän vaatimuksia ihmissuhteessa kuin itsellemme.
Saatamme myös hävetä lähimmäistämme jonkin asian takia. Toisaalta meillä on yhdessä taipumusta vähätellä kaikkea rikkinäisyyttämme ja kätkeä pimeitä puoliamme. Jumalan sanan valo tekee kipeää tällaisessa tilanteessa.
Jumalasuhde taas perustuu siihen, että Jumalalla kaikki on tiedossa, mutta siitä huolimatta Jumala haluaa rakentaa yhteyden ihmisen kanssa. Tällaisen armollisen Jumalan edessä on mahdollista tuoda myös omat pimeät puolemme Kristuksen ristille käsiteltäviksi. Tällaisessa yhteydessä ei ketään hyljätä.
Tässä suhteessa seurakuntakin paikkana pitäisi olla toisenlainen kuin inhimilliset organisaatiot. Kaikkien seurakunnan toimintojen tulisi palvella tätä yhteyden luomista monin tavoin rikkinäiseen ihmiseen. Moni työntekijä ja vapaaehtoinen tekeekin sydämestään tätä työtä, ja seurakunnassa on paljon toimintoja, jotka tukevat tätä kohtaamista.
Seurakunnan uudistamiseksi ei kelpaa se, että me alamme joitain rikkinäisyyksiä peitellä Raamatun sanan vastaisesti. Uudistus lähtee liikkeelle syvenevästä ymmärryksestä siitä, miten paljon Kristus on rakastanut meistä jokaista ristillä omista pimeistä puolistamme huolimatta.
Tätä syvenevää ymmärrystä minäkin haluan harjoittaa. Kaikissa seurakunnan toiminnoissa tulisi näkyä tämä armo sanoin ja teoin.
Silloin rakennetaan seurakuntaa yhteisönä, jossa kohdataan toinen toisemme sellaisena kuin me olemme. Tätä on seurakunta, jonka ihmisten esikuvana ja sydämessä Kristus elää ollen ”täynnä armoa ja totuutta” (Joh 1:14).
Kirjoittaja on imatralainen Myö Yhes -valitsijayhdistyksen seurakuntavaaliehdokas.