Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa, se avasi lähes koko maailman silmät. Me suomalaisetkin olimme liian pitkään kovin sinisilmäisiä jättikokoisen naapurimaamme mahdolliselle uhalle.
Itsekin sanoin taannoin, että "Venäjä on aina uhka, mutta myös mahdollisuus". Kun mahdollisuuden rippeet ovat nyt kadonneet ja katseet kääntyneet pelkkiin uhkakuviin naapurimaastamme, on asiat laitettava tärkeysjärjestykseen.
Vielä muutama vuosi sitten venäläisille myytiin surutta kiinteistöjä ja maa-alueita, jopa strategisesti tärkeiden kohteiden ympäriltä. Kun silloin asiasta huomautti, leimattiin vihamieliseksi ja ennakkoluuloiseksi, jopa rasistiseksi.
Kymmenien vuosien ajan rakennettiin infraa sekä uusia kauppakeskuksia Itä-Suomeen ajatellen venäläisiä turisteja. Lähes kaikki isot rakennushankkeet tukivat ajattelumalleja ”lisää venäläisiä Suomeen” ja ”Venäjältä Suomeen kohdistuva muuttoliike ja turismi ovat voimavara”.
Miksei kukaan muistanut sitä, että noin 80 vuotta sitten venäläiset saatiin täältä pois? Eivätkä he lähteneet ihan vapaaehtoisesti.
Nyt tilanne on päinvastainen. Venäläisten maakaupat Suomessa ovat vähentyneet merkittävästi. Myös Puolustusvoimat on saanut tarvitsemaansa lisärahoitusta. Suomen Nato-jäsenyys on lähempänä kuin koskaan ennen, ja itärajalle on suunnitteilla järeämpi raja-aita mahdollisia maahantuloaaltoja varten.
Ihmettelen suuresti, miksei raja-aitaa ole rakennettu jo aikaisemmin, vaikka Rajavartiolaitoksen korkea-arvoiset edustajatkin ovat siitä huomauttaneet ja perustelleet raja-aidan tärkeyttä. Jälleen vain ”keskustelemme” aiheesta.
Raja-aidan kustannuksiksi on laskettu useita satoja miljoonia euroja. Samaan aikaan maamme hallitus syytää rahaa Afrikkaan ja Lähi-Itään.
Mielestäni on ensisijaisen tärkeää kehittää ja vahvistaa omaa puolustustamme sekä turvallisuuttamme.
Raja-aita tulee rakentaa koko itärajalle. Maksoi mitä maksoi.
Kirjoittaja on kotkalainen kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen (ps.).