Koronapandemia on kahden viime vuoden aikana tuonut lopullisesti päivänvaloon vakavat ongelmat, joita piilee hoivassa ja terveydenhuollossa. Kyse ei ole enää uhkakuvista, vaan palvelut ovat jo kriisissä, erityisesti vanhustenhoidossa.
Hoitajapulan syveneminen ja samanaikaisesti ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen kiristyminen ovat johtaneet siihen, että hoitopaikkoja suljetaan.
Hyvinvointiala on arvioinut, että pelkästään kolmella suurimmalla hoivatuottajalla on yli 3 000 tyhjää asiakaspaikkaa, koska hoitajia ei riitä hoitajamitoituksen täyttämiseen.
Kiristyvä hoitajamitoitus johtaa pahenevaan hoitajapulaan myös kotihoidossa, sillä tarve siellä kasvaa, kun ympärivuorokautisia hoivapaikkoja suljetaan.
On selvää, että vanhustenhuollon vaikea tilanne heijastuu myös muihin terveydenhuollon palveluihin. Kun hoivakotiin ei pääse, eikä palveluita saa kotiin, kuormittuu päivystys ja erikoissairaanhoito.
On välttämätöntä, että hoivan rakenteellisiin ongelmiin ja työmarkkinoiden eriytymiseen puututaan. Hoiva-alalla naiset ovat enemmistössä sekä työntekijöinä että hoivan saajina.
Alalla olevat ja sille tulevat hoitajat ansaitsevat parempia työoloja ja enemmän hyvinvointia, tukea, tunnustusta ja arvostusta. Meillä voi olla laadukasta hoivaa vain silloin, kun työntekijät voivat hyvin, ovat motivoituneita ja viihtyvät alalla.
On vihdoin aika panostaa ja investoida enemmän terveyteen, hoivaan ja myös terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten hyvinvointiin.
Kirjoittajat ovat sairaanhoitaja (ylempi AMK), VTM (Carpelan) ja sairaanhoitaja (AMK), TtT (Hartikainen).