Yksinäisyys kaikkine lieveilmiöineen lisääntyy ympärillämme jatkuvasti. Erityisesti se kohdistuu yksin eläviin ja vanhuksiin, joiden määrä koko ajan kasvaa.
Monet heistä elävät toimeentulon alarajoilla, ja joukossa on myös paljon yksinhuoltajia.
Nyt elinkustannusten rajusti noustessa yhä useammalla ei enää ole varaa osallistua maksullisiin yhdessäolotilaisuuksiin, teatteriin, konsertteihin, tai urheilutapahtumiin.
Ulkopuolisuuden tunne ja häpeä uhkaavat itsetuntoa. Vaikka meillä onkin tarjolla monenlaisia kerhoja pienine kuluineen, aivan kaikille avoimia ilmaisia kokoontumistilaisuuksia ei ole.
Imatran kaupungin purkupolitiikka on lisäksi vähentänyt sopivien tilojen saatavuutta. Kuitenkin ihmiset kaipaavat juuri elävää fyysistä läsnäoloa ja toistensa näkemistä pelkästä läheisyyden kaipuusta. Somet ja "veispuukit" eivät siihen kelpaa. Niiden sijaan voitaisiin kokoontua yhteen laulamaan porukalla.
Kaikille vapaa, ilmainen yhteislaulutilaisuus ilman mitään ehtoja olisi varmasti tervetullutta. Sellaisen järjestämiseen ei Imatran kaupunki kykene, mutta Imatran seurakunta saattaisi kyetä.
Tilaisuuden tulisi ajoittua arki-iltaan töiden jälkeen. Yksin elävä toivoo varmasti paikkaa, jossa hänelläkin olisi ajoittain mahdollisuus kohdata ystäviä.
Yhdessä laulaminen luo läheisyyttä. Neurofysiologit ovat todenneet, että yksinäisyys pitää ihmistä stressitilassa kuluttaen elinvoimaa, mutta laulaminen laukaisee tuota tilaa ja auttaa läheisyyden kokemiseen.
Seurakunnalle tällaisen tilaisuuden järjestäminen olisi ainakin sen strategian mukaista. Hengellinen musiikki ja etenkin vanhat aikanaan koulun aamuhartauksissa opitut tutut virret olisivat vanhoille mieluista laulettavaa tässä liian nopeasti muuttuvassa maailmassa.