Selvä enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen puoluejohtajista vain Sanna Marin (sd.) lisää puolueensa kannatusta. Marinin myönteiseen vaikutukseen demarien kannatukseen uskoo 61 prosenttia suomalaisista.
Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemän tutkimuksen mukaan Li Andersson (vas.) ja Harry "Hjallis" Harkimo (liik.) tulevat seuraavina. Anderssonin myönteiseen vaikutukseen vasemmistoliiton kannatukselle uskoo 48 prosenttia ja Harkimon vetoapuun Liike Nytille 38 prosenttia.
Heikoimmin tutkimuksessa menestyi Maria Ohisalo (vihr.). Vain 15 prosenttia uskoo Ohisalon olevan hyväksi puolueensa kannatukselle.
Sanna Marinin vaikutus SDP:n kannatukselle on häkellyttävän hyvä, koska SDP on johtava hallituspuolue ja Marin pääministeri. Kaiken lisäksi vaalikausi on ollut kaikkea muuta kuin tavanomainen, sillä koronapandemia ja Ukrainan sota ovat tuoneet päätöksentekijöille uudenlaisia paineita.
Ylen viime viikolla julkaistussa puoluekannatuskyselyssä oppositiopuolue kokoomus oli suosituin 23,7 prosentin kannatuksella. Toisena tuli SDP 19,8 prosentilla ja kolmantena perussuomalaiset 15,3 prosentilla.
Marinin huikea suosio on tuonut mukanaan useita harkitsemattomia puheenvuoroja, joissa pääministeriä on riepoteltu milloin juhlimassa käymisestä, milloin taas pääministerin tehtävien hoitamatta jättämisestä.
Kun Marin jäi kesälomalle viime viikon tiistaina, vaati perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkanen saman viikon lauantaina Marinilta työnsä hoitamista pääministerinä.
Avoimessa kirjeessään Luukkanen totesi: "Näin tavallisena veronmaksajana toivon Teidän toimivan hetken pääministerinä."
Luukkanen penäsi Marinilta toimia Fortumin Venäjän-investointien tappioiden ja vastuiden selvittämisestä.
Maan ylimmän poliittisen johdon on oltava hereillä myös loma-aikana. Jos jotain kriittistä tapahtuu, on luonnollista, että kansalaiset haluavat kuulla ylimmän johdon arviot tapahtumista.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös ministereillä olisi oikeus pitää kesälomansa. Rock-festivaaleilla käyminen on sekin yksi lomanviettotapa, jota ei ole kielletty pääministeriltäkään.