Katukanava | Kun maailma muuttuu, myös ammatillisen koulutuksen täytyy muuttua

Perustuslain 18 §:ssä todetaan: ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön."

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuka tekee työt Suomessa tulevaisuudessa. Suomalaiset ihmiset vai tänne opiskelemaan, asumaan, perhettä perustamaan ja työtä tekemään tulevat opiskelun ja työn perässä muuttavat yhdessä suomalaisten kanssa? Jälkimmäinen tuntuu olevan realismia jatkossa entistä enemmän, jopa pakko.

Useat alat kärsivät jo nyt työvoimapulasta, mikä uhkaa yritysten toimintaa, kansantaloutta ja jopa terveydenhoitojärjestelmän kantokykyä. Näin ei voi jatkua.

Usein, kun näitä asioita mietitään työntekijöiden, työnantajien, koulutuksen tarjoajien, virkamiesten ja poliittisten päättäjien kesken, tunnistavat kaikki tahot yhteisen huolen, tähän on saatava muutos.

Paikallinen ammatillisen koulutuksen tarjoaja Sampo on aloittamassa hoitajapulaan auttavaa kenialaisten ja filippiiniläisten koulutusta, hyvä näin. Tätä tutkintovientiä pitää laajentaa koskemaan myös muita osaamisaloja, jotka kokevat nyt tai jatkossa työvoimapulaa.

Mutta miten saada maan ja alueen oma väki entistä vahvemmin ammatillisen koulutuksen piiriin ja kiinnostumaan siitä? He kuitenkin vastaavat myös tulevaisuudessa pääosasta työn suorittamisesta, yritysten perustamisesta ja hyvinvoinnin rakentamisesta.

Väitän, että yhteistyö on tässäkin avainsana. Puhuvatko ja ymmärtävätkö eri tahot ”samaa kieltä”, kun mietitään ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja käytännön toimintaa?

Tietääkö koulutuksen järjestäjä, mitä yrityselämä haluaa ja päinvastoin?

Onko poliittisilla päättäjillä ymmärrystä siitä, mikä merkitys on toimivilla, puhtailla, kiinnostavilla ja laadukkailla oppimisympäristöillä?

Mitä miettivät meidän nuoret tämän päivän ammatillisesta koulutuksesta?

Kasvatus ja oppiminen lähtee kotoa ja jatkuu elämän opinpolkua koko sen ajan, minkä kukin tällä pallolla tallaa.

Maailma muuttuu ja niin pitää myös ammatillisen koulutuksen muuttua. Suunta, jossa työ opitaan entistä enemmän työtä tehdessä, oikeassa työympäristössä, on oikea.

Mutta näitä mahdollisuuksia ei luoda vain olemalla huolissaan. Tarvitaan tekoja, panostusta, sopimista ja vahvempaa yhteistyötä sekä vuoropuhelua.

Olisiko kesän jälkeen syytä koota ”pyöreän pöydän työpaja” rakentamaan vahvempaa Etelä-Karjalan mallia näihin haasteisiin yhdessä, vaikka maakuntajohtajan johdolla?

Kirjoittaja on Imatran kaupunginhallituksen puheenjohtaja (sd.).

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka