Sukupuolten välistä palkkaeroa selitetään usein ammatinvalintakysymyksenä. Saatetaan myös väittää, etteivät naiset vaadi riittävän voimakkaasti palkankorotuksia. Yhteiskunta ei näytä ottavan vastuuta hyvinvointipalvelujen jatkuvuudesta eikä naisvaltaisten alojen työntekijöiden toimeentulosta.
Tavallisesti työvoiman kysyntä ja tarjonta vaikuttavat selkeämmin palkkatasoon, mutta hoitoalalla on toisin. Päättäjät ja työnantajat sulkevat silmänsä eivätkä ota hoitajajärjestöjen viestejä tosissaan.
Yhä useampi hoitaja irtisanoutuu, sillä palkalla ei tule toimeen eikä palkka vastaa työn vastuuta, vaativuutta ja kuormittavuutta. Koulutetun henkilöstön määrä on liian pieni ja pieni palkka vain pahentaa asiaa. Ilman selkeitä palkankorotuksia ja pidempiaikaista palkkaohjelmaa hoitoalaa ei pelasteta.
Tilannetta ei auta hoitajien viestien vähättely. Työnantajien edustajat toistelevat, ettei todellista palkkakuoppaa ole.
Kun työnantaja antaa väheksyviä lausuntoja työntekijöistä, ei ole ihme, että halu hakeutua muualle kasvaa. Jos ihmisellä on vaihtoehtoja ja olosuhteet käyvät mahdottomiksi, hän vaihtaa alaa tai jää kotiin. Hän valitsee toisin, jotta voi elää arvojensa mukaisesti ja varmistaa toimeentulonsa ja jaksamisensa.
Aika ei tunnu koskaan olevan oikea hoitoalan palkankorotuksille. Meitä tarvitaan joka päivä, jotta kansalaiset voivat käydä työssä. Poikkeusoloissa meidät käsketään töihin ja varmistetaan, ettemme irtisanoudu liian pikaisella aikataululla.
Meidät saatetaan kutsua työhön jopa siirryttyämme muille sektoreille, koska terveydenhuollon koulutus velvoittaa työhön poikkeusoloissa, jos kutsu käy ja osaaminen on kunnossa.
Meillä on velvollisuuksia, mutta oikeudet puuttuvat. Alan vetovoima on kärsinyt pahasti.
Hoiva- ja hoitotyö nähdään usein kutsumuksena, yhteiskunnallisena vastuuna, mutta ei ammattina, josta kuuluu saada riittävää palkkaa.
Naiset kantavat edelleen päävastuun hoivasta myös kotona, joten naiset käytännössä vastaavat hoidosta, huolenpidosta ja kasvatuksesta kaikkina vuorokaudenaikoina.
Hoitajat haluavat hoitaa hyvin ja jotta se on mahdollista, työolojen on oltava kunnossa. Palkka on keskeinen asia.
Moni hoitaja tekee ylityötä, jotta tulee palkalla toimeen. Tämä ei ole kestävä ratkaisu.
Kirjoittaja on Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja.