Maanantaina aamupäivällä maailma tapitti Moskovan Punaiselle torille. Venäjä vietti perinteistä voitonpäivän juhlaansa. Päänäyttämöllä oli Venäjän poliittinen eliitti, jolle armeija esitteli kalustoaan ja miehistöään.
Maailmalla maanantaista voitonpäivän juhlaa odotettiin pelonsekaisin tuntein. Ukrainan sota on sujunut Venäjän kannalta huonosti. Asiantuntijat miettivät, mitä presidentti Vladimir Putin tekee, jotta hyökkäys Ukrainaan ja siitä alkanut sodankäynti näyttäisi voitolta. Jotkut spekuloivat sillä, julistaako Putin sodan alkaneeksi. Venäjä on sitkeästi kieltänyt sodan – valtionjohto ja sen käskytyksessä olevat tiedotusvälineet puhuvat erikoisoperaatiosta.
Voitonpäivän sisältö ja Putinin puhe jäivät kuitenkin vaisuiksi. Mitään uutta Putin ei sanonut. Hän jatkoi tuttua verbaliikkaa. Länsimaat ovat venäläisvastaisia. Ukraina puolestaan on natsivaltio, joka uhkaa Venäjää. Putin puhui ainoastaan Venäjän operaatiosta Donbassin alueella. Muun Ukrainan tapahtumista presidentti vaikeni.
Voitonpäivän paraatia Punaiselta torilta raportoinut Ylen kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen kuvaili kutsuvieraskatsomon reaktioita Putinin puheeseen hyvin vaisuiksi. Onko Venäjän aggressiivisuus naapuria kohtaan synnyttämässä myös sisäistä kritiikkiä hallintoa kohtaan? Täytyy muistaa, että Punaisen torin kutsuvieraskatsomoon ei Putin-kriitikoille ole asiaa.
Kun voitonpäivän paraatit ovat takana, synnyttää sota Ukrainassa yhä enemmän tappioita. Ukrainalaisia sotilaita ja siviilejä kuolee. Kokonaiset kaupungit pommitetaan raunioiksi. Myös venäläisiä sotilaita menehtyy rintamalla. Sodan hinta on rahassa mitattuna hirvittävän kallis ja inhimillisesti korvaamaton.
Ukrainan sodassa ei edelleenkään ole hyvää näkymää. Jotkut ovat pelänneet, että sota voi jatkua vuosikausia. Se valitettavasti myös turruttaa. Ihmiset tottuvat siihen, että Euroopassa riehuu julma sota. Tottumisen ja hyväksymisen ero on kuitenkin pidettävä selvänä. Rauhan puolesta pitää taistella.