Suomi on viidettä kertaa peräkkäin maailman onnellisin maa. Maailman onnellisuusraportin kertoma hieno saavutus ei tunnu herättävän suuria tuntemuksia. Ei siltikään, että maiden järjestys tulee eri alojen riippumattomien asiantuntijoiden luoman pisteytyksen perusteella.
Miksi Suomi pärjää? Kun raporttia lukee, kärkisijalle löytyvät meille arkiset perusteet. Julkinen terveydenhuolto ja koulutus ovat käytännössä ilmaisia. Suomessa työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen onnistuu hyvin. Lisäksi raportti nostaa esiin vahvan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden.
Meille jokapäiväiset asiat ovat monessa maassa saavuttamattomia unelmia. Sota Ukrainassa kertoo siitä, miten vakaviin seurauksiin autoritäärisen maan johtajan viha voi johtaa. Koronan runtelemissa maissa perusterveydenhuollon tila on heiveröinen. Monessa maassa vain rikkaiden jälkikasvu voi kouluttaa itseään.
Kun maailma tällä hetkellä kärvistelee turvallisuutta koettelevassa kriisissä, suomalainen toimintatapa on lopulta mittaamattoman arvokas. Suomalaisten ei tarvitse epäillä, menevätkö puolustusmenoihin suunnatut varat johtajien luksusjahteihin.
Onnellisen ja onnettoman elämän välinen kuilu on syvä. Onnellisuus on lopulta seuraus siitä, että asioita hoidetaan hyvin ja vastuullisesti, kaikkia yksilöitä kunnioittaen. Suomalainen onnellisuus ei ole hetken ilmiö. Sitä on rakennettu pitkään, ja sitä rakennetaan myös tämän päivän paineissa hyvin vastuullisesti. Tällaiset piirteet eivät todellakaan ole itsestään selviä tämän päivän maailmassa.
Jos vaihtoehtoina on olla maailman onnellisin kansa tai voittaa euroviisut, jätetään se viisuvoitto ottamatta. Euroviisuja ovat voittaneet nekin maat, jotka ovat onnellisuusmittelön häntäpäässä. Onnellinen kansa kestää myös kriisejä. Onnellisuusvoitosta ja ennen kaikkea siitä, miksi suomalaiset tässä pärjäävät, kannattaa iloita. Porilaisten marssin paikka.
pekka.lakka@kaakonviestinta.fi