Maailmamme on äkisti muuttunut entistä turvattomammaksi koronan, ilmastonmuutoksen ja nyt Ukrainan sodan myötä.
Ihmiset ovat huolissaan ja osin eristyksissä toisistaan. Erityisesti yksin elävät, vähävaraiset vanhemmat ihmiset kärsivät tilanteesta. On vaikeaa löytää tilaisuuksia liittyä toisten ihmisten seuraan jakamaan tuntemuksia kasvotusten.
Kirkko on perinteisesti tarjonnut ihmisille ilmaisia yhdessäolon tilaisuuksia erilaisin teemoin. Yhdessä laulaminen tutuin sävelin on aina koettu turvaa ja hyvää oloa tuovaksi asiaksi. Urkujen säestämänä laulaminen on erityisen vaikuttavaa.
Sellaista elävää yhdessä oloa ja osallistumisen mahdollisuutta tarvittaisiin nyt kovasti pitkän eristyksen lääkkeeksi. Sitä vaatii meidän mielenterveytemme kestääkseen.
Imatrankosken kirkko on lämpimänä, mutta tyhjillään. Siellä olisi tilava kirkkosali ja arvokkaat urut odottamassa käyttäjiä.
Virallisesti rakennus on käyttökiellossa, mutta lyhytaikainen käyttö olisi sallittua. Vapaaehtoisten tilaisuuksien pito olisi mahdollista ja sellaiseen olisi halukkuutta.
Erityisesti arki-iltana tällaisen tilaisuuden järjestyminen olisi elvyttävä lisä kuihtuvalle seurakunnalle. Keskellä viikkoa, keskiviikkona tai torstaina kello 18 noin tunnin pituinen tuokio tuttujen virsien parissa urkujen säestämänä tarjoaisi varmasti monen ihmisen kaipaamaa läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta.
Me haluamme elävää yhdessäoloa ja tunteiden jakamista. Emme niinkään jumalanpalveluksia tai arkkitehtuuriturismia.
Juhani Lahtinen
Imatra