Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sen tietoisesti aloitti, Nato-keskustelun. Niinistö sanoi uudenvuodenpuheessaan Natosta sekä paljon että vähän. "Suomen liikkumatilaan ja valinnanmahdollisuuksiin kuuluu myös mahdollisuus liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä, jos niin itse päätämme. Naton asia on niin sanottu avoimien ovien politiikka, jonka jatkuminen on Suomelle toistuvasti julkisestikin vahvistettu."
Tuo on paljon sanottu tilanteessa, jossa Venäjä vaatii turvallisuustakuita ja haluaa rakentaa esteitä Naton laajentumiselle. Niinistö puhui kansalaisille mutta myös Venäjän johdolle. Suomi päättää itse asioistaan.
Sinänsä tuo periaatelinjaus ei sisällä mitään uutta. Mutta sen painoarvo uudenvuodenpuheessa oli selkeä kannanotto.
Niinistön puhe on herättänyt keskustelua Suomessa ja maailmalla. Se lienee ollut presidentin motiivikin. Kotimaassa Nato-keskustelun soisi olevan avoimempaa ja vähemmän mustavalkoista.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko kiirehti toteamaan, ettei keskusta kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Varsin nopeasti keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä ilmoitti kannattavansa Suomen jäsenyyttä. Keskustalaisten kommentit kertovat kovasta kiireestä ottaa kantaa.
Nyt olisi kuitenkin järkevä käydä laajempaakin keskustelua Suomen turvallisuuspolitiikan tulevaisuudesta. Hyvään keskusteluun ei kuulu syvien poteroiden kaivaminen ja niihin jämähtäminen. Suomen liittoutuminen tai liittoutumattomuus on monimutkainen asia. Sitä pitäisi pystyä puntaroimaan kiihkottomasti.
Paradoksi asiassa on se, että Venäjä omalla toiminnallaan ajaa Suomea miettimään muitakin ratkaisuja kuin liittoutumattomuutta. Vaikka päätös on Suomen omissa käsissä, liittyy siihen olennaisesti kehitys Suomen rajojen ulkopuolella. Venäjän aggressiivinen suurvaltapolitiikka lisää painetta puntaroida asioita uudesta näkökulmasta.
On Suomen ratkaisu mikä tahansa, yksi asia on varma. Venäjällä ei ole näköpiirissä muutosta, joka vähentäisi jännitteitä. Sinisilmäisyyteen Suomessa ei ole varaa.
pekka.lakka@kaakonviestinta.fi