Opinahjoissa on arki vasta pyörähtänyt täyteen vauhtiinsa, kun Opetusalan ammattijärjestö OAJ kiirehti jo julkisesti osoittamaan huolensa opettajien jaksamisesta.
Huoli ei ole aiheeton. Opettajien työtaakka oppituntien ulkopuolella on kasvanut jatkuvasti, samoin vanhempien kouluihin kohdistamat paineet. Perinteinen opettajan auktoriteetti on rapistunut jo viime vuosituhannella. Nykyään opettajien velvollisuus on ohjata lapsia ja nuoria yhä enemmän kohti itsenäistä tiedonhankintaa. Samalla opetusryhmät ovat kasvaneet niin varhaiskasvatuksessa, peruskouluissa kuin ammatillisessakin koulutuksessa.
Uudet kunnanvaltuustot ovat haastavan tehtävän edessä. Jokaiselle lapselle ja nuorelle pitäisi taata laadukas ja turvallinen opinpolku. Valtuutetut joutuvat toden teolla pohtimaan sitä, miten tämä toteutuu omassa kunnassa. Ovatko ryhmäkoot inhimillisen kokoisia, oppimisen tuki riittävää ja opettajilla mahdollisuus saada tukea omaan työhönsä?
Suomessa koulutuksen laadusta ja Pisa-tutkimusten tuloksista on oltu perinteisesti ylpeitä. Opettajien koulutustaso on korkea ja nuorten oppimistulokset varsin kiitettäviä kansainvälisessä vertailussa. Viime vuosina tieteeltä ja tutkimukselta on leikattu määrärahoja. Lisäksi nuorten tulostaso on laskenut.
Pienessä maassa panostus osaamiseen ja koulutukseen on tärkeää myös kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta. Investoinnit koulutukseen realisoituvat vasta vuosikymmenien saatossa. Jo nyt osaamisesta on pulaa monilla aloilla. Opetustyössä on yhä tärkeämpää pystyä ohjaamaan tulevia sukupolvia jatkuvan oppimisen polulle.
Opettajien rooli ja innostus ovat avainasemassa opetustyön onnistumisessa. Tätä innostusta ja kohtuullisia työolosuhteita tulee kuntapäättäjienkin vaalia ja omalta osaltaan pohtia, millaisin resurssein opinahjoihin voidaan taata mahdollisimman hyvä työrauha.
heidi.ekdahl@kaakonviestinta.fi
Pienessä maassa panostus osaamiseen ja koulutukseen on tärkeää myös kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta.