Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) kertoi, että 2023 alkaen tiederahoitusta leikataan 35 miljoonalla eurolla vuosittain. Hallituksen kivuliaassa puoliväliriihessä linjattu säästö on aiheuttanut kritiikkiä. Vaikka rahamäärä ei sinänsä ole kuin reilu prosentti valtion vuosittaisista tutkimusmenoista, on suunta huolestuttava. Suomen kaltaisen pienen maan menestys voi rakentua vain osaamiseen.
Suomalainen koulutusjärjestelmä on tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Raha ei ratkaise sitä, miten pitkälle voi kouluttautua. Tulevaisuudessa ongelmaksi alkaa nousta opetuksen laatu, jos resursseja pienennetään.
Yliopistot ovat tottuneet säästöpaineiden keskellä hakemaan rahoitusta markkinoilta. Suomessa tiedettä ovat rahoittaneet valtion lisäksi kiitettävästi säätiöt, yritykset, yhteisöt ja yksityishenkilötkin. Näiden avulla suomalainen koulutus on sinnitellyt tähän asti. Tutkimuksen objektiivisuuden kannalta on toivottavaa, että neutraali budjettirahoitus säilyy koulutuksen isona pesämunana. Se takaa myös jatkuvuutta, kun suhdanteet ja markkinat myrskyävät.
Tieteestä leikkaamista on vaikea ymmärtää, kun sitä peilaa huippuasiantuntijoiden näkemykseen maailman muuttumisesta. Korona vauhditti joitakin kehityssuuntia. Maailma ei kuitenkaan palaa aikaan ennen pandemiaa.
Kun työ ja tuottavuus ovat muutoksessa, siihen sopeutumiseen tarvitaan osaamista ja näkemystä. Teollisuuden menestys on rakentunut eri aikakausina vientituotteiden varaan. Niitä on kuitenkin aina yhdistänyt osaaminen. Ei Suomessa puuta jalostettaisi ilman vahvaa insinööritaitoa. Eikä Nokia olisi hallinnut matkapuhelinmarkkinoita ilman erinomaista it- ja markkinointiosaamista.
Leikkaamisen sijaan tieteeseen pitäisikin panostaa enemmän. Kun suomalainen osaaminen käy kaupaksi, hyvinvointiyhteiskunnan perustukset pysyvät kasassa. Sote-uudistukset eivät auta, jos työ ja osaaminen karkaavat maan rajojen ulkopuolelle. Rahat loppuvat.
pekka.lakka@kaakonviestinta.fi