Pääkirjoitus: Susikanta kaipaa yksimielisyyttä

Harmaanruskea petoeläin pihapiirissä on tosielämän halloweenia. Susi on eläin, jonka läsnäolo nostaa paitsi niskavilloja myös vihaa, sillä mielikuva sudesta säälimättömänä saalistajana on tullut suomalaisille sukupolvien perintönä. Susitilanne nousi lokakuun aikana jälleen otsikoihin, kun metsästyskoira joutui Ruokolahden pohjoisosissa kahdesti suden suuhun. Toiselle koiralle tapaus oli kohtalokas, toinen koira taas on leikkauksen jälkeen toipumassa. Susikannan käsittelyssä julkisuudessa on erikoisia piirteitä. Harva aihe poikii sellaista määrää yhteydenottoja toimitukseen kuin petopolitiikka. Aihe on myös niin intohimoja herättävä, että keskusteluja pystytään harvoin käymään asiallisesti. Karkea kieli ja epäluulo tuntuvat leimaavan molempia osapuolia, sekä susien puolustajia kuin vastustajiakin. Sama pulma vaivaa susikannan määrittelyä. Yhteisymmärrystä eläinten lukumäärästä on vaikea luoda, jos jokainen uskoo vain omaan tilastointiinsa. Uutisvuoksi kertoi 2. lokakuuta epäilyistä, jonka mukaan Ruokolahdella jätetään susihavaintoja ilmoittamatta protestin vuoksi. Villieläinten seuranta ei koskaan voi olla aukoton, mutta metsissä liikkuvien kokemukset ovat kartoituksessa kullanarvoisia. Nyt Ruokolahden pohjoisosaa asuttavien susien reittejä seurataankin aktiivisesti. Se on hyvä, sillä lopulta mahdollisimman tarkan kuvan luominen susitilanteesta on kaikkien etu. Luontoon kuuluvat myös petoeläimet ja jotta niiden kantaa pystytään pitämään sopivan suuruisena, täytyy olla tietoa.

Haluatko lukea koko jutun?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Uutisvuoksen sisällöt.

Tilaa 3 kk 4 €/kk

Digitilauksen sisältö

  • Uutisvuoksi.fi-verkkopalvelun rajaton käyttöoikeus vuoden jokaisena päivänä
  • Näköislehti
  • Uutissovelluksen ja päivän lehti -sovelluksen käyttöoikeus (iOS ja Android)
  • Lukuoikeus sinulle ja kolmelle perheenjäsenellesi