Kolumni: Liian monelta lähiliikuntapaikalta ovat valot sammuneet

Niskan jäällä on valtava kuhina, hyvä että sekaan mahtuu. Äkkinäinen ilahtuu: lapset, nuoret ja aikuiset haluavat liikkua entistä enemmän! Totuus on toinen. Ihmiset haluavat liikkua ihan saman verran kuin aikaisemmin, mutta jäät ovat vähissä. Lähikoulujen jäät ja leikkipaikat toimivat lähiliikuntapaikkoina iltaisin. Saleissa jumpattiin, tanssittiin ja pelattiin liikkumisen riemusta, ilman suuria paineita, matalalla kynnyksellä ja pienellä rahalla. Kun lähikoulut lakkautettiin, hävisivät lähiliikuntapaikatkin. Ilmaisimme huolemme, mutta kyselymme ohitettiin. Minä itsekkäästi haluan lähteä hiihtämään hyvälle ladulle ilman, että joudun ajamaan kilometrien päähän autolla. Haluan luistella potkukelkkamatkan päässä. Haluan minun ja lasteni voivan liikkua liikkumisen riemusta ja pitää kuntoamme yllä siinä sivussa ilman paineita ja tavoitteellista harjoittelua. Rämmin suksillani moottorikelkan uraa sähkölinjalla tuskanhiki pipossa ja olen valmis laittamaan vähäisen lumenkin kaupungin piikkiin. Ihan kaikkea ei voi, mutta kiukkuni pohjalla on ihan oikea, vähemmän itsekäs kysymys: Onko meillä varaa tehdä liikunnasta hankalaa ja kallista? Liikuntaahan sekin on, jos luistelemaan päästäkseen täytyy ensin kävellä viisi kilometriä ja toiset kotiin. Pahimmillaan turhaan, kun jäälle ei mahdu. Uskallan epäillä, että aika monelta jää sekä kävelemättä että luistelematta. Kaveriporukan viikoittainen sählytunti jää pois. Se, jolla kuntoilun lisäksi purettiin paineet, tyhjennettiin mieli ja oltiin luontevasti lähekkäin. Ennustan, että kun nyt tapetaan mahdollisuudet ilmaiseen tai edulliseen, paineettomaan ja tavoitteettomaan lähiliikuntaan, romahdutetaan monelta niin fyysinen kuin henkinenkin kunto. Muutaman vuoden päästä voidaan isolla rahalla palkata konsultti keksimään pyörä uudelleen ja saadaan muutamien osalta huikeita tuloksia, kun kuntoa aletaan nollatasolta raahata ylöspäin. Laskun maksavat meidän lapsemme. Unohtakaa havut. Latuja perkele! Soja Murto-Hartikainen Kirjoittaja on 48. Imatran Inkeri