Kolumni: Sukupolveni seksuaalikasvatus oli kiusallista punastelua, ja siksi emme osaa muuta kuin naureskella ”mysteerikäsille”, dickpiceille ja tunkeileville kysymyksille

Muistan alakoulun viimeisiltä luokilta biologian oppikirjan, jossa oli kovin teknisiä piirroskuvia sukuelimistä. Luokassa aihe käytiin läpi lyhyesti, kiusallisesti ja punastellen. Puhuimme epämääräisesti ”ihmisbiologiasta”. Sana seksuaalisuus oli ilmeisesti liian pelottava. Vaikka olimmehan jo nähneet aikuisviihdelehdet kioskin ylähyllyllä. Eikä mennyt montaa vuotta siihenkään, kun tuntematon henkilö kysyi kuppikokoani lasten ja nuorten suosimalla chat-alustalla. Kunnollinen seksuaalikasvatus olisi tehnyt sukupolvelleni terää. Huonot seuraukset näkyvät jo, sillä nyt aikalaiseni kiemurtelevat, kun omalle jälkikasvulle pitäisi puhua ”näistä asioista”.