Kolumni: Sukupolveni seksuaalikasvatus oli kiusallista punastelua, ja siksi emme osaa muuta kuin naureskella ”mysteerikäsille”, dickpiceille ja tunkeileville kysymyksille

Muistan alakoulun viimeisiltä luokilta biologian oppikirjan, jossa oli kovin teknisiä piirroskuvia sukuelimistä. Luokassa aihe käytiin läpi lyhyesti, kiusallisesti ja punastellen. Puhuimme epämääräisesti ”ihmisbiologiasta”. Sana seksuaalisuus oli ilmeisesti liian pelottava. Vaikka olimmehan jo nähneet aikuisviihdelehdet kioskin ylähyllyllä. Eikä mennyt montaa vuotta siihenkään, kun tuntematon henkilö kysyi kuppikokoani lasten ja nuorten suosimalla chat-alustalla. Kunnollinen seksuaalikasvatus olisi tehnyt sukupolvelleni terää. Huonot seuraukset näkyvät jo, sillä nyt aikalaiseni kiemurtelevat, kun omalle jälkikasvulle pitäisi puhua ”näistä asioista”.

Lue lisää aiheesta

Haluatko lukea koko jutun?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Uutisvuoksen sisällöt.

Tilaa 3 kk 4 €/kk

Digitilauksen sisältö

  • Uutisvuoksi.fi-verkkopalvelun rajaton käyttöoikeus vuoden jokaisena päivänä
  • Näköislehti
  • Uutissovelluksen ja päivän lehti -sovelluksen käyttöoikeus (iOS ja Android)
  • Lukuoikeus sinulle ja kolmelle perheenjäsenellesi