Kosken koulussa ei ole havaittu koulukiusaamista. Traagiset tapahtumat tulivat oppilashuollollekin täytenä yllätyksenä. Kuvan ihmiset eivät liity tapahtumiin. Kuvaaja: Heli Blåfield

ANU PAKARINEN

KOSKEN koulun puukotus tuli täytenä yllätyksenä myös Imatran kaupungin oppilashuollossa työskentelevälle koulupsykologi Sakari Suvannolle.

– Jos koulukiusaaminen on taustalla tässä tragediassa, se olisi kyllä yllätys. Olen aika ymmälläni.

– Olin juuri Kosken koululla ennen puukotusta, eikä mitään sellaista ollut ilmassa.

Toisaalta Suvanto tietää, että aikuisten on vaikea havaita koulukiusaamista, jos se naamioituu nuorten oman kielenkäytön ja leikinlaskun alle. Jokainen myös kokee asiat omalla tavallaan. Sen mikä toiselle on kiusaamista, toinen ohittaa olankohautuksella.

– Olen miettinyt paljon tapahtunutta. Voi olla myös piilokiusaamista, joka ei näy ulospäin mitenkään, mutta voi olla uhrin kannalta hyvinkin vakavaa ja kielteistä, ahdistusta ja pitkäaikaista tuskaa, vihaa tuottavaa.

– On muistettava myös subjektiivinen puoli. Kiusaaminen on kiinni myös siitä, miten uhri kiusaamisen kokee.

Omassa työssään Sakari Suvanto ei juuri törmää koulukiusaamiseen. Enemmän psykologia työllistävät erilaiset oppimisvaikeudet.

– Oppilailla on paljon ongelmia, sitä ei voi kiistää. Kiusaamista tulee omalla vastaanotollani tai oppilashuoltoryhmissä kuitenkin harvoin esiin. Ja jos kiusaamista on ollut, tilanteet on selvitetty kouluissa.

– Oli ilmeisesti toiveajattelua, että tilanne on hallinnassa.

– Tai sitten kyse on yksittäistapauksesta, eikä pohjalla ole laajaa ongelmaa.

Suomessa kiusaaminen ryhmäilmiönä tunnetaan ehkä paremmin kuin missään, ja myös vastalääkkeet ovat maailman huippua. Siksi ranskalainen opettajaryhmäkin saapui tällä viikolla tutustumiskäynnille Imatralle.

– Paradoksaalinen ajoitus, Suvanto hymähtää.

Hänestä kiusaamisen vastainen Kiva koulu -ohjelma tarjoaa hyvät käytännön työkalut puuttua kiusaamiseen. Työkalut ovat siis olemassa, mutta niiden käyttö vaihtelee. Paljon on kiinni koulun rehtorin ja opettajien aktiivisuudesta.

– Käsittääkseni kiusaamistapaukset pystyttäisiin hoitamaan aika hyvin koululuokassa luokanopettajan ja rehtorin toimesta ja terveydenhoitajan avulla.

Entä jos kiusaamista ei havaita eikä uhri kerro siitä? Silloin pitäisi luottaa omiin silmiin ja korviin. Kiusaaminen näkyy usein uhrin voinnissa.

– Pitäisi rohkeammin kysyä, onko sinulla jokin hätänä.

Ylipäätään lasten ja nuorten hyvinvointiin tulisi panostaa enemmän.

Suvanto muistuttaa oikeuskanslerinkin jyrähtäneen lain edellyttämän oppilashuollon järjestämisvelvoitteesta. Tällä hetkellä palvelujen saatavuus vaihtelee kunnissa suuresti, eivätkä esimerkiksi kouluterveydenhuoltoa koskevat suositukset täyty.

Suositusten mukaan yhtä koulupsykologia kohden voi olla 500–600 oppilasta.

– Viime vuonna minulla oli 1 160 oppilasta. Keskiarvo Suomessa taitaa olla noin 2 000 oppilasta.

– Lasten ja nuorten hyvinvointipalveluissa on huomattavasti parantamisen varaa koko maassa. Resurssit ovat pienet, ja se näkyy.

– Imatralla tilanne ei ole hyvä, mutta ei huonompikaan kuin muualla maassa.

- Nuoren kiusatun imatralaistytön tarina ja Facebook-kommentteja koulukiusaamisesta paperilehdessä.