Koivukeskuksen ongelmia pimitettiin tahallaan
1.2.2012 4:00Tekstikoko: AAAKonsulttiselvitystä kaunisteltiin, koska rahoittajille ei haluttu kertoa Koivukeskuksen ongelmista. Etelä-Karjalan liitolta jatkettiin rahan hakemista.
ANU PAKARINEN
JÄLKIKÄTEEN ymmärtää, miksi Etelä-Karjalan liitto niin ponnekkaasti ajoi Imatran kaupungin kautta Koivukeskukselle myönnettyjen tukien takaisinperintää. Näyttö Imatraa vastaan on murskaavaa, ilmenee Etelä-Karjalan liiton omista selvityksistä.
Hätkähdyttävintä on tieto Koivukeskuksen ongelmien tahallisesta pimittämisestä.
Asianajotoimisto Kari J. Laineen lausunnossa kerrotaan Imatran Seudun Kehitysyhtiön vuonna 2002 tilaamasta Koivukeskusselvityksestä, jota jälkikäteen karsittiin ankaralla kädellä.
Kehitysyhtiön toimitusjohtajan Pekka Ruotsalaisen vaatimuksesta asiantuntijan loppuraportista poistettiin kohdat, joissa käsiteltiin Koivukeskuksen puunhankinnan ongelmia tai muita yrittäjien esiin nostamia epäkohtia.
– Kehitysyhtiön toimitusjohtaja on käskenyt poistamaan selvityksen kohdat 5-7, koska hän ei katsonut voivansa esittää rahoittajille raporttia sellaisenaan, sanotaan asianajotoimiston Etelä-Karjalan liitolle toimittamassa lausunnossa.
Raportin valmistuttua Etelä-Karjalan liiton rahoitusta haettiin ainakin kertaalleen, vuonna 2003. Rahoitusta haettiin myös 2002.
Uutisvuoksen tavoittama asiantuntija vahvistaa selvityksen kaunistelun rahoittajia varten. Kaikkien vuosienkin jälkeen asia painaa häntä.
– Raportin laatija tekee niin kuin toimeksiantaja vaatii. Toimitin sitten lyhennellyn version alkuperäisestä raportista. Kyllä se soti etiikkaani vastaan, ja raskaasti.
– Se oli törkeää toimintaa, asiantuntija kiteyttää.
Selvitys koski alun perin Koivukeskuksen kuivaamokapasiteetin riittävyyttä ja laajennustarpeita, mitä tutkittiin haastattelemalla yrittäjiä heidän tuotannostaan ja tulevista tarpeista.
– Kun yrittäjät alkoivat kertoa ongelmistaan, yllätyin, melkeinpä järkytyin.
– Heillä oli niin ikävää kerrottavaa Koivukeskuksen toiminnasta ja siitä hengestä. Oikein sääliksi kävi, mihin liemeen yrittäjät olivat joutuneet.
Toimeksiantajan luvalla raporttia laajennettiin ja siihen sisällytettiin myös yrittäjien esittämä kritiikki, asiantuntijan havaitsemat ongelmat, johtopäätökset sekä toimenpidesuositukset. Työn valmistuttua nämä kohdat käskettiin kuitenkin poistaa raportista.
– Se tuntui järkyttävältä, kun olin haastatellut yrittäjiä, jotka olivat hyvässä uskossa laittaneet koko omaisuutensa ja kaiken likoon, että saisivat yritystoiminnan pystyyn ja toimeentulon perheelle.
– Olisin toivonut, että yrittäjät olisivat saaneet jotakin tukea, jotain oikeutta.
– Olin tehnyt kuitenkin luottamuksellisen raportin, enkä voinut lähteä levittämään asiaa eteenpäin. Sen verran hämärää toiminta kuitenkin oli, että katson oikeudekseni kertoa tästä.
Suurimmat ongelmat koskivat puun saantia sekä puun hintaa.
Yrittäjille ja myös hankkeen rahoittajille suureen ääneen luvattua edullista Stora Enson koivua ei saatukaan, vaan Koivukeskus joutui perustamaan oman puunhankintaorganisaationsa.
Kulut ja sitä kautta puun hinta nousivat korkeaksi, eikä puutakaan saatu kuin murto-osa sovituista määristä.
Tähän oli kuitenkin tyydyttävä, sillä sopimus pakotti yrittäjät hankkimaan puunsa Koivukeskuksen puunhankintayhtiöltä.
– Olin listannut muistaakseni kymmenkunta parannusehdotusta, miten ongelmat voitaisiin poistaa tai minimoida.
– En osaa sanoa, johtivatko havaintoni mihinkään. Yrittäjien yhteydenottojen perusteella mikään ei vaikuta kuitenkaan muuttuneen. Ongelmat pysyivät edelleen samoina. Puunhankinta ei toiminut, eikä yritystoiminta lähtenyt kunnolla kannattamaan kai kenelläkään.
Asiantuntijalle jäi Koivukeskuksesta todella paha maku suuhun. Hän on hyvillään, että kyseenalaiset menettelyt nostetaan päivänvaloon, varsinkin kun Koivukeskuksen epäonnistumisesta on yritetty vierittää vastuuta yrittäjien niskaan.
– Minusta oli väärin ja törkeää, että tällä tavoin pimitettiin tietoa. Olisi ihan paikallaan selvittää perin pohjin, mitä siellä Koivukeskuksessa tapahtui.
Aiheesta reilusti lisää keskiviikon Uutisvuoksessa.

