Lippoamistasanteen alkutarina on ihmeellisempi kuin itse tasanne. Tämä ajaa hyvin asiansa, vahvistaa Eeva-Liisa Sopanen. Kuvaaja: Jukka Sonninen

JUKKA SONNINEN

EEVA-LIISA SOPASEN ja kolmen muun lippoajan haavit joutivat lojumaan uudella lippoamistasanteella Tainionkosken voimalan alapuolella torstaina puoliltapäivin. Kun muikkuparvia ei näy liikkuvan, ei kannata tyhjääkään haroa.

– Aivan aamulla tästä oli muikkua tullut, mutta nyt on ollut tyhjää jo useamman tunnin. Varmaankin jonkun pitäisi mennä tuolta alapuolelta kaloja hätistelemään, sanaili Eeva-Liisa Sopanen.

– Muikun näkee vedessä, ja kyllä sen ennättää tästä nappaamaan.

Eeva-Liisa Sopanen on harrastanut lippoamista jo kolme vuotta. Saalista on tullut useammin kuin sitä ei ole tullut.

Kolmas lippoamisvuosi on nyt ikään kuin juhlavuosi – lippoamistasanteen ansiosta.

Tainionkosken voimalan alapuolisella lippoamisella on kymmenien vuosien perinteet, kenties jo voimalan rakentamisesta saakka.

Muikun alkuperäiskantaa Vuoksessa voimalan alapuolella ei ole, mutta muikku tulee Saimaasta kosken alapuolelle planktonin perässä.

Muikkuparvet saattavat olla hyvinkin anteliaita lippoajille, saalista tulee parhaillaan niin kauan kuin astian reunat riittävät, eli sankotolkulla.

– Louhikkoiset rannat eivät olleet lippoajille mitkään turvallisimmat, siinä meni nilkkoja nurin ja haaveja repeili. Niinpä sitten jotkut esittivät, että tähän pitäisi saada paremmat olosuhteet, kertoo Imatran kaupungin kala- kuin kala-asiasta tunnetuksi tullut kalastusmestari Tomi Menna.

Asia eteni omalla painollaan byrokratiaa noudatellen, eli eräs valtuutettu teki aloitteen laiturin rakentamisesta. Laiturin piti olla myös liikuntarajoitteisten käyttöön soveltuvan.

Tekninen toimi sai suunnittelun kontolleen, ja kyllähän se suunnittelikin.

Tomi Mennan mukaan asiassa tehtiin kaksi ratkaisevaa virhettä, kaksi sanavirhettä:

– Laituri ja liikuntarajoitteinen.

– Ensinnäkään eihän tähän voi veden päällä olevaa laituria tehdä. Jos muikut ovat laiturin alla, kuka niitä sieltä lippoaa?

– Liikuntarajoitteisen ei tarvitse merkitä pyörätuolilla liikkuvaa, se voi olla esimerkiksi muuten vain huonojalkainen.

Näiden kahden virheen vuoksi tekninen toimi esitteli liikuntarajoitteisille soveltuvan lippoamislaiturin piirustukset – ja kustannukset. Noin 150 000 euroa.

– Valtuustohan ei tätä tietenkään voinut hyväksyä.

– Siitä tuli sitten kalastajilta karkeatakin sanomista, ja itseänikin alkoi keljuttamaan oikein tosissaan, muistelee Tomi Menna.

– Tornatorin kanssa pidettiin yhteyttä, että rantoja voisi risukoista vähän raivata ja jokin tasanne rakentaa. Sitten suunnittelin niin sanotusti tupakkiaskin kanteen millainen tasanteen tulisi olla.

Ja kappas vain. Alkuperäinen 150 000 euron summa pieneni 4 000 euroon.

– Kyllä se sen verran tulee maksamaan, kun lautojen täytyy kestävyyden vuoksi olla painekyllästettyä puuta, valittelee Tomi Menna tarvikekustannuksia.

– Eihän tämä tietenkään alkuperäisen suunnitelman mukainen 40 metriä pitkä kaikille liikuntarajoitteisille sopiva laituri ole. Pari pätkää 15- ja 10-metriset tasanteet. Kun välissä oli pahempaa louhikkoa, niin olkoot edelleenkin louhikkona.

Rakentamisen ovat toteuttaneet kaupungin työllistettävät ympäristötyöntekijät.

– Vuokselle tehdään parhaillaan joen virkistyskäytön suunnitelmaa, niin tämä lippoamistasanne, millä nimellä sitä nimittääkin, on osa sitä. Tekemistä vaan vähän vauhditettiin.

– Käyttäjät ovat sanoneet, että kyllä tasanne asiansa ajaa. Ei tämän niin maailman ihmeellisimmän asian tarvitse olla.

Jyrättiinkö valtuuston päätös aloitteen hylkäämisestä ainakin toistaiseksi, siitä ilmeisesti kukaan ei ole valittanut.