Imatran klubitalon johtaja Sinikka Kurri sekä jäsenet Jyri Hänninen ja Suvi Pöllänen ojensivat kiitoksen 3000 euron avustuksen lahjoittaneelle Ari Niemiselle keskiviikkona. Kuvaaja: Anniina Meuronen

ANNIINA MEURONEN

IMATRAN klubitalon tulevaisuudesta ollaan huolestuneita. Elokuussa Raha-automaattiyhdistyksen hallitus ja johtokunta esittivät, että klubitalot siirrettäisiin pois RAY:n raha-avustuksen piiristä.

Tähän mennessä mielenterveyskuntoutusta täydentävä klubitalotoiminta on saanut rahallista avustusta Raha-automaattiyhdistykseltä sekä kaupungilta. Imatran kaupungin mielenterveyspalvelut rahoittavat 60 prosenttia Imatran klubitalon toiminnasta. RAY ei saisi avustaa kunnan vastuulla olevaa toimintaa.

– Klubitalo täydentää mielenterveyskuntoutusta, ei korvaa sitä. Klubitalolla saa vertaistukea. Tästä yhteisöstä ei eroteta ketään, Imatran klubitalon johtaja Sinikka Kurri sanoo.

Klubitalon ansiosta moni mielenterveyskuntoutuja on välttynyt sairaalahoidolta. Yhteisöstä erottamisella Kurri tarkoittaa, että sairaalaan ei voi ikuisuudeksi jäädä. Klubitalolla voi käydä aina. Siksi käsittämätöntä onkin, ettei klubitaloa enää tuettaisi rahallisesti.

– Mitä se sitten maksaisi, jos klubitalotoiminnassa mukana olevat ihmiset joutuisivat kaikki sairaalaan, pähkäilee Imatran klubitalon jäsen Jyri Hänninen.

Klubitalon henkilökunnan ja jäsenten lisäksi myös yksityishenkilöt ovat esittäneet huolensa mahdollisesta rahoituksen päättymisestä. Eräs huolensa esittänyt on Ari Nieminen, joka yksityishenkilönä lahjoitti 3000 euroa klubitalon opinto- ja kansainvälisen toiminnan tueksi. Nieminen on vakuuttunut klubitalotoiminnan tärkeydestä. Hän otti yhteyttä Imatran klubitalon väkeen huomattuaan Uutisvuoksessa jutun, jossa uutisoitiin klubitalon huolesta RAY:n raha-avustuksen loppumista koskien.

– Läheiseni on saanut apua klubitalotoiminnasta, joten ajattelin lahjoittaa rahaa toiminnalle, Nieminen sanoo.

Klubitalon väki on sydämellisesti kiitollisia Niemisen avusta.

– Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollisia olemme. Totuus on, että moni mielenterveyskuntoutuja on säilynyt sairaalahoidon ulkopuolella klubitalon ansiosta, Kurri sanoi kiitospuheessaan.

Klubitalon kivijalka on työpainotteisuus. Klubitalolla käyminen on vapaaehtoista ja toiminnassa voi olla mukana haluamallaan tavalla. Toiset käyvät syömässä ja tapaamassa ihmisiä, toiset osallistuvat työpainotteiseen toimintaan omien voimavarojensa mukaan.

Työpainotteisen päivän aikana voi oppia uusia taitoja, osallistua yhteisön rakentamiseen ja kehittää sosiaalisia vuorovaikutussuhteita. Henkilökunta valmentaa ja tukee jäseniä. Lisäksi mahdollista on osallistua kotimaisen ja kansainvälisen klubitaloverkoston toimintaan.

– Ei saisi ajatella, että voi kamalaa, tuolla on mielen sairaus. Ei kukaan sano, että hui tuolla on diabetes. Jokainen tuntee varmasti jonkun mielenterveysongelmaisen, Jyri Hänninen muistuttaa.

Raha-avustuksen eväämisessä saatetaan myös ajatella, että klubitaloa on autettu jo pitkään. Ikään kuin, että vuoro muille. Mielenterveyskuntoutujien tukemista ei pidä koskaan ajatella voitavan lopettaa.

– Mielenterveyssairauden puhkeamistilanteessa lähtökohta on paha. Hoidon edetessä mennään parempaan suuntaan. Vaikka näyttäisi, että menee hyvin, uhka huonommasta ajasta pysyy. Vertaistuki on tarpeen, klubitalon työntekijät summaavat.

Vaikka mielenterveysongelmista puhuisi omille tutuilleen, parasta vertaistukea ovat muut sairastuneet.