Wilson Kirwan virta tarttuu

Wilson Kirwa lietsoi hyväntuulisuutta Kosken koulun seitsenluokkalaisille ja Savikannan kuudennen luokan oppilaille pitämällään liikuntatunnilla. Kuvaaja: Kimmo Paajanen

RIPPE RIIKONEN

ENTINEN maaottelujuoksija, satukirjailija, tähtitanssija, kunnallispolitiikko ja valmentaja Wilson Kirwa piti tiistaina ikimuistoisen liikuntatunnin Kosken koululla.

Kirwa kiertää kouluja satuilemassa ala-asteelaisille.

Ylempien luokkien oppilaille Keniassa syntynyt Suomen kansalainen puhuu puolestaan suvaitsevaisuudesta ja kokemuksistaan miten maahanmuuttaja on otettu täällä vastaan.

Julkisuus ja menestys ovat siivittäneet Kirwan kotoutumista.

– Opin huomaamaan, että suomalaisille on tärkeää voittaa ruotsalainen. Minä en ole hävinnyt ruotsalaiselle juoksijalle koskaan, minusta pidetään, naurahtaa Kirwa.

Suomeen 1997 saapunut ja kansalaisuuden 2004 saanut Kirwa muistelee yhä kauhulla ensimmäistä saunakokemustaan.

– Vanhempi tätihenkilö vei minut väkisin pimeään koppiin, jossa oli hirvittävän kuuma.

Urheiluvalmentaja Kirwa laittaisi suomalaisen koululiikunnan uuteen uskoon. Hänelle itselleen liikkuminen oli itsestäänselvyys jo koulumatkoilla Keniassa.

– Kahdeksan kilometriä yhteen suuntaan kulki juoksemalla mennen ja tullen.

– Suomessa koululiikunnan tunteja pitäisi lisätä, mutta sekään ei pelkästään riitä. Yritän korostaa oppilaille yhdessä tekemisen iloa, yhteisöllisyyttä.

Hän peräänkuuluttaa luovuutta tuntien sisältöihin. Liikuntatunnit eivät saisi olla liian totisia.

– Tärkeintä on ilo ja tekeminen, Kirwa painottaa.

Kirwan liikuntatunti alkoi kevyellä hölkällä pari kertaa koulun kentän ympäri. Valmentaja juoksi tietenkin itse oppilaiden mukana.

– Tänään etsitään oikeaa menestysaskelta. Meillä on kivaa, Kirwa huudahti.

Oppilaat kävelivät, juoksivat, voimistelivat ja kisailivat pallon kanssa viestikisan. Sen jälkeen Kirwa kasasi koululaiset yhteen rinkiin ja käsi kädessä huudettiin:

– Suomalainen yhteiskunta on hyvä, koulu on mukava, liikunta on kivaa!

Opettajan metodeista selvästi pidettiin. Tunnin päättymisen jälkeen Kirwa ympäröitiin nimikirjoituksia varten.

– Toki minulla on aikaa ja voimia kirjoittaa vielä nimmareitakin. Olen satusetä, mutta en vielä hampaaton ukko, nauratti Kirwa.