Pieni mies, iso kone

Miska Pusan radio-ohjattavan termiikkiliidokin siipien kärkiväli on pidempi kuin albatrossin. Kuvaaja: Kalle Sipiläinen

KALLE SIPILÄINEN

MISKA PUSA on pieni mies F3J-luokan termiikkiliidokkinsa vieressä.

Radio-ohjattavan koneen siipien kärkiväli on pidempi kuin albatrossin, 3,3–3,8 metriä.

Pituutta liidokilta löytyy 1,6 metriä.

11,5-vuotias nuori herra on lennättänyt liidokkiaan tämän vuoden. Alkusysäyksen harrastukselle antoivat pienemmät lennokit.

– Kavereilla oli pieniä helikoptereita, jollaisen itsekin halusin. Siitä sitten siirryin isompiin koneisiin, Miska taustoittaa.

Hän on käynyt myös kisoissa isänsä Antti Pusan kanssa.

Ensimmäinen kosketus kansainvälisiin ympyröihin tapahtui elokuun lopulla Liettuassa.

Siellä Miska voitti Baltic-cupin osakilpailun juniorisarjan ja sijoittui yleiskilpailussa yhdeksänneksi.

Kisojen taso oli melko hyvä, sillä yksi kilpakumppani oli sijoittunut MM-kisoissa yhdeksänneksi ja toinen neljänneksitoista.

Miska edustaa Imatran Ilmailukerhoa.

F3J-luokan liidokeilla on kerhossa 5–8 enemmän tai vähemmän aktiivista harrastajaa.

Tänä vuonna kisoja on kiertänyt kolme harrastajaa, joista Miska on nuorin.

Parhaiten on pärjännyt Juho Suikkanen, joka on SM-pisteissä toisena ennen viimeistä osakilpailua.

Ruotsinpyhtäällä syyskuun puolivälissä käytävään päätöskisaan Suikkaselle on tarjolla hyvä porkkana.

Mikäli hän sijoittuu pisteissä kolmen parhaan joukkoon, lunastaa hän osallistumisoikeuden ensi vuoden arvokisoihin.

Maailmalla Suikkanen ei ole aiemmin kilpaillut. SM-sarjaan hän on osallistunut viitisen kertaa parhaana saavutuksenaan osakilpailun voitto.

– Viimeksi kun kävin kaikki kisat läpi, taisin olla kokonaispisteissä kolmas, Suikkanen muistelee.

Miskan näytöt puolestaan riittänevät jo edustuspaikkaan juniorisarjassa.

Liidokit eivät ole aivan halpa harrastus, jos liikkeellä ollaan kilpailumielessä.

F3J-luokan hiilikuiturakenteinen kone maksaa uutena hieman yli 1 100 euroa ja vaadittavine sähkölaitteineen noin 1 500 euroa.

Laadukkaammilla laitteilla varustetun koneen hinta voi kivuta yli 2 000 euron.

Päälle tulee lähetin, jolla konetta ohjaillaan maasta käsin. Miskan käyttämä ohjain maksaa 700 euroa.

Koska lennättäjä on nuori, niin rahat kaivetaan tietenkin isän pussista.

Antti Pusa rauhoittelee harrastuksesta kiinnostuneita, että nyt puhuttiin kilpailukäyttöön tarkoitetuista uusista laitteista.

– Jotta ihmiset eivät aivan säikähdä, niin muutamalla satasellakin pääsee alkuun, jos tyytyy vaatimattomampiin balsa-rakenteisiin koneisiin.

Tietenkin koneita ja laitteita voi hankkia myös käytettyinä.

Kilpailuissa yksi kone ei riitä. Epäonnistunut laskeutuminen saattaa vaurioittaa liidokin käyttökelvottomaksi jo alkukarsinnoissa.

– Isoihin kisoihin pystyy katsastamaan kolme konetta.

Kilpailuissa tavoitteena on mahdollisimman pitkä kymmenen minuutin kehykseen mahtuva lentoaika.

Ylimenosta ropisee rankasti virhepisteitä.

Lisäksi laskussa koneen pitää osua mahdollisimman lähelle omaa laskeutumispistettä.

Liidokki täytyy nähdä koko ajan, joten mitään pituusennätyksiä ei kannata ahnehtia.

Muuten voi käydä kuten Suikkaselle, jolta yksi kone hävisi.

F3J-liidokilla pääsee myös aika korkealle. Miskan koneeseen kiinnitetyn korkeusmittarin mukaan liidokki on noussut parhaimmillaan 961 metriin.

Kun kone saadaan ilmaan joko sähkövinssillä tai ihmisvoimin hinaamalla, haasteena on löytää nouseva ilmavirtaus eli termiikki.

Kun sellainen löytyy, liidokki pysyy ylhäällä kuten purjekone, jonka pienoismallilta se näyttää.

Kilpailuissa lennättäjä tarvitsee avustajan tarkkailemaan termiikkejä.

– Lennättäjä ei pysty sitä itse tekemään, koska hän keskittyy pitämään konettaan ilmassa, kertoo Antti Pusa.

Kun avustaja havaitsee jonkun toisen koneen päässeen termiikkiin, hän kertoo siitä lennättäjälle.

Sen jälkeen kilpailija osaa ohjastaa koneensa oikeaan suuntaan.