Hitaasti hivuttautuva hiljainen kansa

31.12.2011 4:00Tekstikoko: AAA
Kuva: Marja Härkönen
Paranvoi on kautta maailman levinnyt limasieni, jota meksikolaiset intiaanit syövät tortilloiden tai tacojen täytteenä chilikastikkeen kera. Meillä se sai nimensä parasta, muinaissuomalaisesta henkiolennosta, joka teki talon emännälle palveluksia ja naapureille kenties kiusaakin.
Paranvoi on kautta maailman levinnyt limasieni, jota meksikolaiset intiaanit syövät tortilloiden tai tacojen täytteenä chilikastikkeen kera. Meillä se sai nimensä parasta, muinaissuomalaisesta henkiolennosta, joka teki talon emännälle palveluksia ja naapureille kenties kiusaakin.

OLETKO törmännyt kannon nokassa oransseihin limapalleroihin tai puun kylkeen ilmestyneeseen keltaiseen huttuun? Olet tehnyt tuttavuutta limasienten kanssa.

Ne eivät ole sieniä, eivät kasveja eivätkä eläimiä, vaikka osaavatkin ryömiä eteenpäin ja imaisevat sisäänsä ravinnokseen sienten rihmoja, bakteereja, leviä ja muuta pientä eloperäistä hippusta. Limasieni voi ahmia toisen limasienen, jakautua kahdeksi ja liittyä taas uudelleen yhteen. Minkäänlaisia aistinelimiä sillä ei ole, mutta se osaa suunnistaa sopiviin kosteusoloihin ja pullahtaa piilostaan yllättäen esiin. Kuivissa, kylmissä oloissa limakko voi vetäytyä kasaan moneksi vuodeksi, mutta se virkoaa kosteutta saatuaan muutamassa tunnissa.

Limasienten hämmentävää elämänkiertoa selvitellään perusteellisesti ja komein kuvin uudessa Limasienet-kirjassa (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2011). Se on alan ensimmäinen suomenkielinen julkaisu, jonka ovat tehneet Helsingin yliopistosta eläkkeellä oleva dosentti Marja Härkönen ja filosofian maisteri Elina Sivonen.

Kirjaa oli odotettu, ja museo ilmoittaa, että ensimmäinen painos on jo myyty loppuun. Kauniita, paljon kuvattuja limakkoja ovat hämmästelleet monet luonnossa kulkevat ja työkseen biologian kanssa tekemisissä olevat.

Osa tietokirjan tekstistä on tiukan tieteellistä, osa taas maallikkolukijalle oikein hyvin aukeavaa.

On hupaisaa nähdä, miten limakot yllättävät tutkijatkin: räystään alle metsästä tutkittavaksi tuotu limasieni on yön aikana lähtenyt liikkeelle ja kiivennyt talon seinälle. Juuri yö on limasienten muutosten aikaa. Iltapäiviksi ne hakeutuvat avoimille paikoille rakentamaan itiöpesäkkeitään. Kypsinä pallerot, pompulat ja muut eri lajeille tyypilliset muodot ja värit helpointa tunnistaa.

Limasieniä voi löytää kaikkina vuodenaikoina, mutta huippujakso osuu Suomessa syyskesään, jolloin reilujen sateiden jälkeen niitä ilmaantuu kannoille, maassa lojuville rungoille, oksille ja karikkeelle.

Suomesta on tavattu 204 limasienilajia, maailmalta yhteensä vajaa tuhat. Vain kahdella lajilla, sudenmaidolla ja paranvoilla, on Suomessa kansanomaiset nimet.

Kirjassa annetaan ensi kertaa nimi kaikille muillekin meillä esiintyville limasienilajeille. Sukujen nimet ovat hauskoja: esimerkiksi vitiset viihtyvät karikkeessa, nuoraset lahopuulla. Oman määrittelynsä saavat myös käämiset, kelmuset, koruset, pamppuset, kiiluset, tahmaset, tupsuset, tunkuset ja hapsiset. Kuin muumikirjaa lukisi!

Limasienten lisääntymisitiöt leviävät kaikkialle tehokkaasti ilman välityksellä. Niitä kulkee sadepisaroiden mukana ja hyönteistenkin matkassa. Monet hyönteiset syövät limasieniä tai etsivät niistä saalista, suojaa tai lisääntymispaikkaa.

Limasienistä on löydetty monenlaisia kemiallisia yhdisteitä, joista osa ehkäisee mikrobien ja syöpäsolujenkin, mm. leukemiasolujen, kasvua. Limasieni saattaa kerätä itseensä raskasmetalleja, esimerkiksi sinkkiä, kadmiumia ja elohopeaa.

Kirjassa innostetaan kasvattamaan limasienestä lemmikki. Tätä varten tarvitaan pieni hyytelöerä, jonka syntyy vedestä ja perunajauhosta tai Maizena-jauheesta. Kiisseli kaadetaan lämpimänä sopiviin muovirasioihin hyytymään ja alustat säilytetään jääkaapissa.

Luonnosta otetaan talteen elävä limakko, joka irrotetaan kasvualustoineen ja siirretään yhdelle valmistetulle alustalle. Limakko kuljetetaan kotiin varovasti ja sumutetaan päälle hieman vettä. Limakon kannattaa antaa yön yli olla kuljetusrasiassa.

Seuraavaa päivänä limakosta irrotetaan puhtaan näköinen, muutaman neliösentin kokoinen pala uudelle kasvualustalle. Päälle sumutetaan ohut vesiharso. Rasian päälle laitetaan kevyt kansi ja purkki sijoitetaan puolivarjoisaan, missä se ei pääse kuivumaan.

Limakkoa voi ruokkia esimerkiksi sienistä varisevilla itiöillä tai hyppysellisellä kaurahiutaleita. Ruokaa voi ripotella jonoksi ja seurata, miten limakko liikkuu sitä pitkin.

Limakko kannattaa siirtää uudelle alustalle kerran viikossa, sillä se saa seurakseen bakteerikasvustoa. Limakosta voi leikata veitsellä paloja, sillä limakko osaa kyllä korjata leikkaushaavat itse. Jos limakko kuivahtaa ja jää ruoatta, se kehittää itiöpesäkkeitä, kirjassa opastetaan.

TIINA RÄIKKÖNEN