Chili pöytään kotikonstein

15.1.2013 4:00Tekstikoko: AAA
Kuva: Anne Vihavainen
Niko Pulliainen kasvattaa chilinsä vesiviljelyssä. Se on siistimpää ja tehokkaampaa kuin mullassa kasvattaminen. Myös tuhoeläimet pysyvät poissa.

ANNE VIHAVAINEN

— MAISTA tästä chilipiparia. Ota ensin vain pieni.... , Niko Pulliainen sanoo, mutta liian myöhään.

Olen jo ehtinyt puraista piparista kaksi sakaraa kerralla. Suuhuni leviää polte. Hitaasti se etenee kielen etuosasta taemmas ja lopulta kurkkuun. Odotan, että kohta lieskat lyövät nenästä. Niin ei tapahdu, vaan miellyttävä, tasapainoinen lämpö leviää suuhun ja nieluun.

Ei hullumpaa. Alan ymmärtää, miksi jotkut hurahtavat chiliin.

Imatralaiset Niko Pulliainen ja Heikki Sallinen ovat Chiliyhdistyksen jäseniä. Pulliainen innostui chilistä muutama vuosi sitten Chilifestivaaleilla.

— Halusin lisää tietoa chilistä ja sen kasvatuksesta.

Pulliainen sekä syö chilejä että kasvattaa niitä itse. Omakotitalon eteisessä on pieni kasvattamo. Vesiviljelyssä kasvavat taimet saavat lisävaloa loisteputkista.

— Kovin montaa tainta ei nyt ole, sen verran mitä viime kasvukaudelta jäi yli. Uusia on tulossa, niistä pitää säästää elinkelpoisimmat, Pulliainen juttelee.

Sallinen kasvattaa chilinsä kesällä ulkona. Kun taimet ovat riittävän suuria ja vahvoja, siirtää hän ne ulos aurinkoiselle paikalle talon seinämälle.

— Kuumimpaan paikkaan en kasveja vie. Silloin pitää olla kastelun kanssa tarkkaa, jotta chilit eivät kuole. Hyvin chilit ulkonakin kasvavat. Pärjääminen on kiinni lajikkeista.

— Alussa oli vähän ongelmia, kun kissat söivät taimet. Kun sain kissat eristettyä pois, ongelma ratkesi.

Sallinen käyttää ruokiin sekä itse kasvattamia chilejä että ostohedelmiä. Ylimääräiset chilit hän pakastaa.

— Pussiin ja pakkaseen. En ole huomannut, että pakastaminen muuttaisi chilin makua mitenkään erityisesti.

Niko Pulliainen aloitti chilinkasvatuksen erittäin tulisista lajikkeista. Nyt lampun alla kasvaa sekä tulisia että mietoja lajikkeita.

— Ei supertulisia ole järkeä kasvattaa paljon, kun ei niitä voi syödä. Olen siirtynyt maltillisempiin lajikkeisiin.

Pulliainen ostaa chilejä jonkin verran paikallisista kaupoista. Ongelmana on, että valikoima on suppea ja hedelmät usein vanhoja. Kun menekki on vähäistä, ei kiertoa ole riittävästi.

— Chili on mielenkiintoinen harrastus. Kasvatus onnistuu kotikonstein ja makumaailma on monipuolinen ja laaja, Pulliainen ja Sallinen summaavat.

Lisätietoa chilistä osoitteista www.chiliyhdistys.fi ja www.fatalii.net.