Kolumni: Koulun ja kodin vuorovaikutus on vihreää ja punaista

16.8.2017 13:14
Kuva: Kai Skyttä

Värit tekevät syksyn. Yhtä aikaa hiipivän ruskan kanssa aktivoituu lapsiperheiden älylaitteissa kehuttu ja parjattu Wilma, muinaisen reissuvihon korvannut sähköinen palvelu. Siinä missä muu viranomaisviestintä tuppaa kallistua harmaan puolelle, Wilma tunnustaa väriä. Väri on punainen tai vihreä.

Hyvää etsitään paatuneimmistakin.

Wilma yhdistää virtuaalisin sitein kodin ja koulun yhteistyön saumattomaksi liitoksi. Hätkähdän arjessa merkkiääneen, keskeytän työni ja luen lapseni hymyilleen koulussa. Jos ei olisi ihan niin kiire, kokisin yhteistä onnistumisen tunnetta koko kunnan koulutoimen kanssa.

Tuntimerkintöjen moninaiseen maailmaan syventynyt Helsingin yliopiston tutkijaryhmä teki todellisen jymylöydön. Wilma ahdistaa opettajia, oppilaita ja vanhempia.

Opettajien tunteen ymmärrän. Vielä on löytämättä ammattikunta, joka hihkuisi ilosta saatuaan vastuulleen uuden järjestelmän. Siinä istut tunnin jälkeen päätteesi ääressä, vaikka kahvi höyryää jo opettajanhuoneessa. Väärinymmärtäjien joukko vaanii vastaanottajapäässä yhtä laveana kuin kaikessa muussa virtuaalisessa viestinnässä.

Oppilaidenkin paheksunnalla lienee inhimillinen peruste. Kukapa haluaisi pahan kellon kalkattavan. Närkästyksellä on kuitenkin heikko pohja, sillä tutkimus osoittaa valtaosan Wilma-viesteistä olevan positiivisia. Hyvää etsitään paatuneimmistakin.

Vanhempien tuskastumista vierastan. Tutkijat ovat nimittäin havainneet asian, jonka todistusvoimaa lisäävät pikaisetkin keskustelupyrähdykset koululaisten kotiväen kanssa. Viestinnällä pyritään lisäämään oppilaiden hyvinvointia, mutta suurimmat tunnekuohut ovat aikuisten.

Vanhemmat pitävät merkintöjä tarpeettomina, osoittelevina tai epäilyttävinä. Luonnollisesti ilmiö realisoituu vain punaisten viestien kohdalla. Itse taas en oikein keksi, kenen muun vastuulla lapseni koulupäivänä toheloidessaan olisi, ellei minun.

Koska vuorovaikutuksen määrä kasvaa eksponentiaalisesti, todennäköisesti pian Wilmaan odotetaan palautetta kotoa. Voisin evästää opettajan päivään merkinnällä: Muilutti sisarustaan, kiukutteli äidille, paukautti ulko-oven.

Kotiväen ei tarvitsisi edes huolehtia värikoodin valinnasta. Lähiselfie aamun askareiden punertamista huoltajan kasvoista kertoisi kyllä valistuneelle opettajalle kaiken.

Mari Pajari
mari.pajari@uutisvuoksi.fi
Kirjoittaja on Uutisvuoksen päätoimittaja