Huimapää jalat maassa — Miikka Vento osti Ruokolahdelta vanhan nuorisoseurantalon, jotta voisi pelastaa sen

23.7.2017 12:01
Kuva: Kai Skyttä
Rasilan nuorisoseurantalolta avautuu aiempaa avarampi maisema, kun talon alapuolisen rinteen puisto harventui keväällä. Talo näkyy entistä paremmin Ruokolahden keskustaan kulkevalle tielle.
Rasilan nuorisoseurantalolta avautuu aiempaa avarampi maisema, kun talon alapuolisen rinteen puisto harventui keväällä. Talo näkyy entistä paremmin Ruokolahden keskustaan kulkevalle tielle.

Muista ottaa hyvä vauhti! Miikka Vento neuvoo. Ruokolahden Rinnetie vie jyrkkään mäkeen, jolta aukeaa hakkuutöiden jäljiltä aiempaa avonaisempi näkymä. Auton renkaat lennättävät hiekkaa, kun kaasua käyttää ohjeiden mukaan.

— Hevosella mäen nousu ei aiheuttanut ongelmia, Vento toteaa.

Rasilan nuorisoseurantalolle on monien mielestä hankala tulla, eikä pihalta löydy paikkaa nykyajan kärryille. Se onkin suunniteltu yli sata vuotta sitten.

Maisema on avartunut, pihatyöt käynnissä ja uudet talo- sekä tiesuunnitelmat päivitettävänä. Vento lunasti talon runsaat puolitoista vuotta sitten, kun pelkäsi sen joko mädäntyvän paikalleen tai saavan tulitikusta kylkeensä. Jonkun piti tehdä jotain.

Äänentoisto on vastapainoa nuohoustyölle

Vento nousi Rinnetie 2:een ensi kertaa 2000-luvun alkuvuosina. Kainalossa oli kitara ja seurantalolla treenikämppä, jossa murrosikäisten musiikin harrastajien bändit harjoittelivat. Soittohommat hiljenivät, mutta talo jäi kaikumaan.

— Ei ollut säveltämisen lahjaa, ja cover-biisien soittaminen lopahti yhtenäisen linjan puutteeseen, Vento summaa.

Kitaraa hän pitää nykyisin kädessä vain satunnaisesti. Muita musiikkipuolen juttuja mies tekee paljon tiiviimmin.

Vento on tuttu näky ääniteknikon töissä monissa paikoissa ja tapahtumissa. Haastatteluhetkellä hän valmistautui äänentoistotöihin Imatran ajoissa, ja hän hoitaa äänentoiston esimerkiksi Lappeenrannan nuorisotoimen järjestämiin musiikkitapahtumiin.

Äänentoisto on vastapaino Vennon työlle. Hän on kouluttautunut oppisopimuksella nuohoojaksi. Kalenteri täyttyy yleensä helposti ja mökkisesonkina reunojen ylikin.

— Vietän vapaani kantamalla kaiuttimia ja vetämällä piuhoja, mies nauraa.

Suomalainen särökitaramusiikki on Vennon laji, jos nyt jokin pitää nimetä. Laajempi musiikillinen ymmärrys tarttui asevelvollisuusaikana, jonka Vento vietti varusmiessoittokunnassa Lahdessa.

— Oikeasti musiikillisesti lahjakkaita ihmisiä oli ilo seurata.

Vento aloitti omat soittotuntinsa alle kymmenvuotiaana pianolla, joka vaihtui myöhemmin kosketinsoittimiin. Sen syrjäytti kitara, mutta vasta armeijan tuvassa tavatut jousi- ja puhallinsoittajat syvensivät näkemystä. Soittokunnassakin Vento hoiti tekniikkapuolta.

Pimpom! Ovikello soi Salosaaressa 1990-luvulla. Vennon perhe on muuttanut Imatralta Ruokolahdelle, ja Miikka avaa oven. Siellä on naama noessa mies, joka sanoo tulleensa nuohoushommiin. Nuohooja Alpo Tuhkasesta jää poikaan lähtemätön jälki.

— Oli mielikuva miehestä, joka ajelee naama mustana pitkin kylän raittia, Vento muistelee.

Vuosia myöhemmin hän yrittää etsiä tietoa nuohoojan koulutuksesta. Sitä löytyy lehti-ilmoituksesta, jolla savonlinnalainen yrittäjä etsii oppisopimuskoulutettavaa.

— Se on ainoa tapa päästä alalle, jolla on positiivinen ongelma: töitä on niin paljon kuin ehtii tehdä, ja paljon jää vielä nuohoamattakin, Vento kertoo.

Hän on harjoittanut ammattia vuodesta 2013, ja kollegoiden rivit ovat harvenneet tahtia yksi per vuosi.

”Jotain alkuperäistä olisi hyvä säilyttää”

Nuohous on kiinteistön energian säästöstä ja paloturvallisuudesta sekä sisäilman ja ympäristön puhtaudesta huolehtimista. Sitä voi pitää käsityöläisammattina, mikä viehättää Ventoa mustaa naamaa enemmän. Hän on kasvanut tekemään käsillä.

— Pappa on kirvesmies ja nikkaroi muutenkin jatkuvasti, ja isäkin on kätevä käsistään.

Kun kaverit kirmasivat jalkapallon perässä tai liukuivat kiekko lavassa, Ventoa kiinnostivat tekniset laitteet. Isien astumaa pitkin hän aloitti myös ammattiopistossa.

Autonasentajan tutkinto ja ylioppilastodistus kädessä Vento muutti silloisen tyttöystävänsä — nykyisen vaimonsa — kanssa Lappeenrantaan. Autoja ei löytynyt asennettavaksi, mutta musiikkiliike antoi töitä myyjänä. Samalla syntyi myyjän ammattitutkinto.

Nainen nykäisi Vennon Lappeenrantaan ja sieltä irti. Sammonlahti ja Valtakatu olivat tulleet riittävän tutuiksi, joten oli helppo lastata puolison kanssa muuttokuorma Savonlinnaan. Asentajan tutkinto vanheni, myyjälle ei ollut töitä, ja sitten tuli se ilmoitus.

Ammattiaan nuohooja palasi harjoittamaan kotikonnuille.

Lapsuuden ja nuoruuden koti Salosaaressa vaihtui asuntoon Pappilanlahden toisella rannalla, Myllyntaustassa.

Näköalaa merkittävämpi asunnossa on autotalli, josta löytyy vuosimalli autojen rassaamisen käsityöajoilta: Ford Thunderbird 1961.

— Sillä ajetaan naama puhtaana ja parempaa päällä niinä harvoina hetkinä, kun ollaan oikeasti vapaalla ja kun sää sallii.

Ford Thunderbird tuli markkinoille, kun Rasilan nuorisoseurantalo oli seisonut mäellään 50 vuotta. Nykyajan näkökulmasta molemmat edustavat kadonnutta tai katoavaa menneisyyttä.

Vento oli Rasilan nuorisoseuran viimeinen puheenjohtaja ja perehtyi siinä hommassa myös paikallishistoriaan.

— Paljon vanhaa on purettu, ja jotain alkuperäistä olisi hyvä säilyttää.

Seurantalo on ollut monen sukupolven käytössä ja yhdistää kuntalaisia.

— Lunastaminen itselle ei ollut ensimmäinen vaihtoehto, mutta lopulta se oli ainoa keino yrittää pelastaa talo.

Eukkopitäjässä lienee monilla mielipide yhteisen historian hankkimisesta itselle, mutta naamakkain kohdatessa Ventoa on vain kiitelty.

Alakerta jäämässä yhteisön käyttöön

Rasilan nuorisoseurantalo on ollut aktiivikäytössä viimeksi 2000-luvun alkuvuosina. Sen vankka hirsirunko on säilynyt kuivana, kun rinne valuttaa vedet alas.

— Odottamattomia yllätyksiä ei ole löytynyt. Talo on satavuotiaaksi aihioksi ihan hyvä.

Käsityöläinen katselee isoa työmaataan tyynenä. Suunnitelmat tilojen käytöstä valmistuvat loppuvuodesta. Alustavana ideana on säilyttää alakerta yhteisön käytössä. Koeponnistus oli keväällä, kun talo pihoineen täyttyi myyjistä kirpputorisuunnistuksessa.

— Koti on tarkoitus siirtää talon yläkertaan.

Vaimo yllättyi talon lunastuksesta, mutta käsityöopettajaksi pian valmistuvalta on jo alkanut pulputa sisustusideoita.

— Homma tehdään ajan ja ajatuksen kanssa, Vento toteaa.

Vento täyttää 30 vuotta ensi syksynä. Nuoresta iästä huolimatta ammatteja, koulutusta ja tutkintoja on pinottavaksi asti. Vento kävisi esimerkiksi jatkuvan koulutuksen yhteiskunnasta ja työelämän murroksesta, mutta tarkastelee itse elämäänsä toisin.

— Moni kaveri on ehtinyt paljon pitemmälle. Itsellä tuntuu olevan paljon asioita levällään, hän sanoo.

Äänessä on vaatimattomuutta, mutta myös omaehtoista varmuutta. Sellaista, joka tietää, kuinka Ruokolahden Rinnetietä oikeasti kuljetaan perille asti.

Miikka Vento

Syntynyt Imatralla lokakuussa 1987.

Muutti vanhempiensa ja isoveljensä kanssa Ruokolahden Salosaareen tokaluokkalaisena.

Kaksoistutkinto (autonasentaja-yo) Saimaan ammattiopistosta 2006. Myyjän ammattitutkinto 2009. Nuohoojan tutkinto 2013.

Naimisissa, ei lapsia.

Harrastaa kaikenlaista käsillä tekemistä ja kitaransoittoa.

Ihmettelee nykymaailman kertakäyttökulttuuria.

Inhoaa niinku-sanaa ja nykyajan kaupallisuuteen liittyvää kaiken arvioimista rahassa.

Rakastaa omaa perhettään ja saunomista.

Petteri Värtö