Kollaan miesten maine kestää ja kantaa kehittyväksi matkailutuotteeksi — Rautjärven sotamuseosta tulee myös ampujaikoni Simo Häyhän museo

11.6.2017 7:31
Kuva: Kollaa-museon kokoelmat/Mika Strandén
Minkä nuorena oppii, sen vanhanakin taitaa. Simo Häyhän ja sotilaskiväärin tyylinäytettä maastoampumakilpailuista vuodelta 1981.
Minkä nuorena oppii, sen vanhanakin taitaa. Simo Häyhän ja sotilaskiväärin tyylinäytettä maastoampumakilpailuista vuodelta 1981.

Punaisen tuvan ovi avautuu.

— Tervetuloa. Mennäänpä peremmälle, Reijo Sinkkonen toivottaa tutustujille isännän äänellä.

Edetään huoneeseen, missä aika pysähtyy. Tässä tilassa esitellään, miten maaseudulla ennen asuttiin. Mukavuudetonta, mutta kodikasta kuitenkin.

Sitten saadaan vihje siitä, mitä muuta tuleman pitää. Sinkkonen esittelee huoneen seinällä olevan taulun. Se on Rautjärven miesten omakseen ampuma kiertopalkinto Viipurin suojeluskuntapiirin mestaruuskisoista. Joukkueen tähti oli maailman tunnetuin tarkka-ampuja Simo Häyhä.

Kutsumus täyttyy

Talon paikka on Kuntalanraitti 32 Rautjärven Miettilässä historiallisella reservikasarmialueella. Tuvan varustaminen perinnetyöhön ja nyt myös vetäväksi matkailutuotteeksi on ollut historiantutkija Sinkkosen vetämän toimikunnan kutsumusmissio. Talvisodan veteraanien henkinen testamentti on saanut aineellisen toimeenpanon ensin Kollaa-museona ja tästä kesästä lähtien myös Simo Häyhän nimikkonähtävyytenä.

Toistaiseksi Miettilän museon vuotuinen kävijämääräennätys on ollut tuhat ihmistä. Jatkossa odotteena on tutustujamäärän selvä kasvu.

— Museolle tulee nyt myyvempi nimi. Jossain on ennustettu vierasmäärän nousevan jopa useilla tuhansilla, Sinkkonen sanoo.

Itse Sinkkonen ei lähde tulevia lukuja arvailemaan, mutta kasvupotentiaalia hän tietää talon vetovoimalla olevan. Kysymys kaikkien aikojen tunnetuimmasta rautjärveläisestä on Sinkkoselle helppo vastattava. Hiihtokuningatar Marja-Liisa Kirvesniemi jää - kaikella kunnioituksella - Simo Häyhän taakse. Hiihto ei vieläkään ole globaali laji, mutta ihmiskunnan historia on sotien historiaa. Häyhän kaltaiset sankarit tiedetään ja tunnetaan ympäri maailman.

Matalan profiilin sankari

Museomestari Sinkkosen sotahistoriaharrastus alkoi oman isän sotapolkujen selvittämisellä. Se tie vei Vienasta ja Aunuksesta Kuuterselkään, Ihantalaan ja Lappiin.

Tutkijan suuri haave oli Simo Häyhän haastatteleminen. Sinkkonen luuli jo menneensä onnensa ohi, kunnes hän vuonna 1996 kuuli Simon sukulaismieheltä Aarre Häyhältä Rautjärven pienen suuren miehen yhä elävän.

Kollaan sankari näyttäytyi Sinkkoselle vaatimattomana matalan profiilin miehenä, mutta juttua tuli. Häyhä-museoon tulee näytteille ainutlaatuista esineistöä, jonka taustat vastaava talonmies tuntee nyt tarkoin.

Kekkonen kiihtyi kerran

Nyt kaikesta voi kertoa avoimesti. Neuvostoliiton kaaduttua ihmisillä on lupa kiinnostua sellaisistakin asioista, jotka olivat ennen tabuja.

Sellainen oli myös Simo Häyhä vielä vuosia sotien jälkeen. Reijo Sinkkosen kokoelmiin kuuluu havainnollistavana esimerkkinä Suomen Kuvalehden numero maaliskuulta 1955.

Lehdessä julkaistiin toimittaja Mikko Pohtolan kirjoittama juttu Häyhän teoista sellaisina kuin ne olivat. Museolta löytyy myös Kollaa kestää-kirjan kirjoittajan Erkki Palolammen palautekirje, missä juttua kiitellään.

Mutta muutakin kirjeenvaihtoa tapahtui. Pääministeri Urho Kekkonen haukkui Kuvalehden päätoimittajan Ensio Rislakin liian aralle alueelle tunkeutumisesta. Ja siitä olemme ylpeitä, oli Rislakki kommentoinut.

Kuolleista noussut

Museon kiinnostaviin paperitavaroihin kuuluvat myös Häyhän itsensä talteen saksimat lehtiuutiset, joissa kerrotaan hänen omasta kuolemastaan. Leikkeet Sinkkonen sai Häyhän omaisilta.

Häyhä haavoittui vakavasti talvisodan lopulla Ulismaisissa. Siinä sutinassa hänen kuuluisa pystykorvakiväärinsä katosi jonnekin.

— Tärkeintä oli saada Häyhä äkkiä hoitoon. Muusta huolehtiminen oli kavereille siinä hetkessä toisarvoista, Sinkkonen kertoo.

Talvisodassa satoja vihollissotilaita pudottanut Häyhä toipui, ja teki aikanaan lähtöä myös jatkosotaan. Murjottu mies sai kuitenkin vastentahtoisen vapautuksen.

— Varmaankin myös siksi, että hänet haluttiin säästää pr-hahmoksi kotirintamalle, Sinkkonen sanoo.

Tällainen museo sopii suvulle

Sinkkonen kiittää museohankkeen yhteistyökumppaneita. Niitä ovat Sotamuseo, Rajamuseo, Rautjärven kunta ja ennen kaikkea Häyhän omaiset. Ehdoton edellytys museolle oli heidän hyväksyntänsä.

— Hyvältä asia tuntuu, tässä muodossaan. Historia saadaan säilymään meidän Simon kanssa eläneiden ikäpolvien jälkeenkin, Häyhän ruokolahtelainen veljentytär Sanni Friari sanoo.

Paikka on Friarin mielestä luonteva. Häyhän rajan taakse jäänyt kotitalo oli Kiiskenkylässä viiden kilometrin päässä museolta. Sen nurkilla olleella radalla Häyhä kävi myös Suojeluskunnan ampumaharjoituksissa.

Simon sota-ajan saavutuksista omaiset eivät saaneet ajantasatietoa. Totuus alkoi paljastua vasta, kun ylipäällikkö Mannerheim ylensi Häyhän kohta talvisodan jälkeen ainutkertaisella tavalla suoraan alikersantista vänrikiksi. Sekin uutinen tuli omaisille puskista.

— Minulta on kysytty, että millaiset juhlat silloin kotona järjestettiin. Olen kertonut, ettei minkäänlaisia. Olihan Simo itsekin vielä sairaalassa toipumassa vammoistaan, Friari toteaa.

Haluaisitko kilpasille ?

Heinäkuun puolivälissä pidettävissä Häyhän nimikkomuseon avajaisissa yleisö pääsee kilpailemaan mestarin kanssa. Laseraseella voi kokeilla ampumista tauluun, mihin pannaan verrokeiksi Simon eräässä kilpailussa ampumia osumia.

Hieman sentään helpotetaan.

— Siinä kisassa Häyhä oli kerrankin vasta kolmas, Reijo Sinkkonen tietää.

Matti Veijalainen