Uudeksi toripaikaksi kaavailtu Inkerinaukio otettiin ihastuksella vastaan kesällä 2007 — ”Kyllä täällä varmaan olisi kyltti, jos uiminen olisi kielletty”

25.3.2016 16:28
Kuva: Katja Neuvonen
Kesällä 2007 Inkerinaukio vastaanotettiin kaupunkilaisten keskuudessa ihastuksella vastaan. Uimareita altaissa on riittänyt siitä lähtien.
Kesällä 2007 Inkerinaukio vastaanotettiin kaupunkilaisten keskuudessa ihastuksella vastaan. Uimareita altaissa on riittänyt siitä lähtien.

Aikanaan reippaasti yli miljoona euroa maksanut Inkerinaukio saanee ensi kesäksi paluumuuttajan, toritoiminnan. Lue toimittaja Tiina Mansikan kuvaus päivästä, jolloin Inkerinaukion suihkulähteet pulppusivat ensimmäistä kertaa.

— Inkerinaukio on ihana! Tiia Niemi ja Henna Suhonen tuumaavat kuin yhdestä suusta.

Kymmenvuotiaat imatralaistytöt ovat tulleet viettämään perjantai-iltapäivää Inkerinaukiolle, jonka altaaseen suihkuaa vihdoin vesi.

Suihkulähteen toimivuudesta kielivät myös kaverusten vaatteet: ne ovat kastuneet, kun tytöt ovat kahlanneet altaassa sen molemmista päistä ryöppyävien vesisuihkujen alitse.

Henna suunnitteleekin jo pukeutumista uikkareihin ja kunnon pulahtamista altaan vilvoittavaan veteen.

Hieman häntä kuitenkin askarruttaa, saako altaassa sittenkään uida.

— Kyllä täällä varmaan olisi kyltti, jos uiminen olisi kielletty, Tiia päättelee.

Sen jälkeen kun Inkerinaukio pääsee valaistuksen ja istutusten myötä täyteen kukoistukseensa, aukiosta tulee Tiian arvion mukaan lomakohde.

— Hotellikin on ihan tuossa vieressä, hän perustelee.

Tiian ja Hennan positiiviseen mielipiteeseen Inkerinaukiosta yhtyvät myös imatralainen Osmo Piironen ja Imitsin toiminnanjohtaja Mari Haaparanta.

— Aukio näyttää todella hienolta, kun vertaa siihen, mitä tämä on aikaisemmin ollut: milloin tori ja taksiasema, milloin parkkipaikka, Piironen sanoo.

— Nyt aukio on sellainen, kuin sen kuuluu ympäristö – Valtionhotelli ja Kruununpuisto – huomioon ottaen ollakin, hän katsoo.

Myös Haaparanta pitää aukiota hyvännäköisenä, joskin kaipaa sinne vielä Inkerin patsasta.

— Ei kuitenkaan näköispatsasta, vuosimallia 2002 oleva Imatran Inkeri tarkentaa nauraen.

Turistitkin ovat sitä, samoin kuin itse aukiota, aikanaan etsineet, Haaparanta tietää.

Matkailijat eivät millään ole tahtoneet käsittää, että Inkerinaukio on autoille pyhitetty parkkipaikka.

Siinä missä aikaisempi versio Inkerinaukiosta rumensi Piirosen mielestä katukuvaa, uusiutunut puistoaukio antaa Imatrasta edustavan kuvan.

— Että ei täällä missään takahikiällä olla.

Inkerinaukion rakentaminen maksaa veroineen noin 1,2 miljoonaa euroa, mikä on Imatran taloustilanteessa herättänyt viljalti kritiikkiä.

Mitään ei kuitenkaan saa ilmaiseksi, Piironen huomauttaa.

— On selvää, että tällaisiin hankkeisiin menee paljon rahaa. Onhan siihenkin uhrattava vähäsen veronmaksajien varoja, miltä kaupunki tänne tulevan turistin silmissä näyttää. Inkerinaukio kuitenkin sijaitsee keskeisellä paikalla.

Haaparanta näkisikin mielellään aukion päässä seisovassa funkisrakennuksessa grillikioskin sijaan matkailuneuvonnan.

— Matkailutoimisto ei siihen ehkä mahtuisi mutta infopiste ainakin.

Haaparannan ehdotus talvisin jäädytettävästä luistinradasta saa kannatusta Tiialta ja Hennalta.

— Vähän siistiä! Se voisi olla semmoinen pikkunaperoiden luistelukenttä, jossa jääkiekkoilu olisi kielletty.

Kioskirakennukseen tytöt ideoivat pikku kuppilaa pöytineen, aurinkovarjoineen, valkoisine aitoineen ja portteineen, joista kulkea.

— Siitä voisi ostaa vaikkapa jotakin juomista. Roskat pitää sitten kyllä laittaa roskikseen, Henna muistuttaa.

Tyttöjen tarkka silmä on löytänyt altaasta jo tupakantumppeja.

Onpa joku laittanut altaaseen ilmeisesti toivonsakin, sillä Henna löysi sen pohjalta viisikopeekkaisen.

Vaikka lantti päätyikin kaverinsa taskuun, Tiia uskoo kolikonheittäjän toiveen toteutuvan – ainakin lähes varmasti.

Juttu on julkaistu Uutisvuoksessa 14.7.2007.