Kolumni: Kipsin ja kolmen tikin kvartaali

9.3.2016 15:19
Kuva: kai skyttä

Se oli penteleen pitkä tammikuinen torstai, joka päättyi jälkikasvustani keskimmäisen osalta violettiin kipsiin.

Puolapuilta alkanut hyppy sinkautti meidät Honkaharjun iltapäivystyksen kautta keskussairaalan uumeniin.

Kotona olimme noin viisi tuntia illan suunnan muuttaneen loikan jälkeen iltayhdentoista maissa. Pian lapsi oli täydessä unessa sohvalla, ja vanhempana olo oli siinä vaiheessa lähinnä helpottunut. Loikka korkeuksista olisi saanut jäädä tekemättä, mutta lapsi oli saanut tarvitsemansa avun ja nilkan kipu oli poissa.

Samankaltaisiin tunnelmiin päättyi viime vuonna syksyinen pyöräretki perheen kuopuksen kanssa. Parkour-taitojaan Imatrankosken keskustassa koetellut kolmevuotias sai kokea, kuinka ketteränkin ote voi kerran livetä väärässä paikassa. Kaiteella keikkuminen päätyi alla olevaan kiviportaaseen ja kolme tikkiä vaatineeseen vekkiin leuassa.

Taksilla tie vei päivystykseen Honkaharjuun. Emme ehtineet edes ilmoittautua, kun hoitaja ohjasi meidät viereiseen huoneeseen ja hoitopöydälle.

Ulko-ovella olimme ehkä varttitunti sen jälkeen, kun olimme alun perin samoista ovista sisään astuneet. Rytäkässä lohjenneen hampaan vuoksi tutustuimme vielä Eksoten hammashuoltopäivystykseen Lappeenrannassa kolmen käynnin verran.

Näiden kokemusten perusteella julkinen terveydenhuolto toimii kuin unelma, jos jotakin sattuu. Lapset ovat päässeet hoidettavaksi nopeasti —  jopa salamannopeasti — ja henkilökunta sekä Honkaharjussa että keskussairaalassa on ottanut pienet potilaat hienosti huomioon.

Samaan aikaan kolikon kääntöpuolikin on näkyvissä. Kaikkien osalta julkinen terveydenhuolto ei toimi, tai toimii äärirajoilla.

Lapsemme kinkatessa kipsi jalassaan Lappeenrantaa suuremmassa kaupungissa asuva tuttu käytännössä pakotettiin yksityislääkäriin. Työsuhteen kesto ei riittänyt työterveyslääkärin pakeille ja kaupungin hoitoarviota vastaava taho kehotti vain nauttimaan teetä hunajan kanssa. Flunssalta kuulostaa, kyllä se siitä. Aikaa ei tule.

Yksityislääkärillä selvisi, että kyse oli tanakkaa lääkekuuria vaatineesta sairaudesta.

Kaikilla ei kuitenkaan ole rahaa kääntyä yksityislääkärin puoleen. Suomessa on voitu — syystäkin — ylpeillä hyvällä julkisella terveydenhuollolla.

Sen soisi toimivan kaikille jatkossakin. Olisi yksi syy lisää olla iloinen veronmaksaja.

Katri Ikävalko

katri.ikavalko@uutisvuoksi.fi

Kirjoittaja on Uutisvuoksen toimittaja.