Vuorikiipeilijä Anni Penttilän, 22, tavoitteena on valloittaa Mount Everest

14.2.2016 21:20
Kuva: Anni Penttilän kotiarkisto
Tammikuun alussa Anni Penttilä joutui keskeyttämään Aconcaguan huipulle nousun. Retkikunta kääntyi takaisin reilun kuuden kilometrin korkeudessa mahdottomaksi yltyneen myrskyn vuoksi.
Tammikuun alussa Anni Penttilä joutui keskeyttämään Aconcaguan huipulle nousun. Retkikunta kääntyi takaisin reilun kuuden kilometrin korkeudessa mahdottomaksi yltyneen myrskyn vuoksi.

Anni Penttilä, 22, riisuu sukat jaloistaan. Molempien isovarpaiden kynnet ovat sinertävän mustat. Kynnet on menetty, mutta varpaita ei tarvitse amputoida.

Vuorikiipeilijä Penttilän varpaat paleltuivat tammikuussa Argentiinassa, reilun kuuden kilometrin korkeudessa.

Aconcagua on maailman korkein vuori Himalajan ulkopuolella: 6 962 metriä. Penttilä aloittaa vaelluksensa oikukkaana tiedetylle vuorelle jouluaattona.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Vaellusasuksi riittävät lyhythihainen paita ja shortsit. Penttilä julkaisee blogissaan lähtötunnelmia:

Hengitän vuori-ilmaa joka solulla siten, että muistan vielä vanhana mummonakin, miltä tuntui olla Aconcagualla.

Hän on taas kerran rinteessä.

Penttilä oli juuri aloittanut lukion Lahdessa, kun hän sai eteensä National Geographic -lehden. Siinä oli kuvareportaasi Annapurna Circuitista, Himalajalla tehtävästä 21 päivän vaellusreitistä. Eksoottinen vuoristomaisema teki vaikutuksen.

— Silloin päätin, että tuonne lähden heti kun on aikaa ja rahaa.

Keväällä 2013 hän oli jo Jeepin kyydissä Himalajalla. Kolmeviikkoisen vaelluksen korkein kohta oli 5,4 kilometrissä. Ympärillä näkyi kahdeksankilometrisiä vuoria, jotka kurkottivat korkealle pilvien yläpuolelle.

Maisema ja kokemus koukuttivat.

Innostus ei laantunut, vaikka Penttilä joutui vatsaongelmien vuoksi tiputukseen Suomessa. Seuraava tähtäin oli 6,2 kilometrin korkeudessa.

— Olin jo päättänyt, että seuraavaksi kiipeän Nepalissa Island Peakiin.

Sillä reissulla jäärailojen yli mentiin alumiinitikkailla. Paikoin ryhmä eteni vuoren rinnettä köysiin kiinnitettynä.

Huipulla Penttilä päätti, että hän kiipeää Mount Everestille, merenpinnasta mitattuna maailman korkeimmalle vuorelle. Se tapahtuisi ennen kuin hän täyttää 30 vuotta.

Anni Penttilällä on uimaritausta. Hän aloitti uinnin ennen kouluikää ja ehti voittaa useita nuorten suomenmestaruuksia ennen kuin lopetti lukioikäisenä.

— Tajusin, ettei minusta tule maailmanluokan uimaria.

Harrastus opetti hänet treenaamaan:

— Silloin harjoiteltiin kovaa, yhdeksän kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan.

Vuorikiipeilykin vaatii kovaa harjoittelua, mutta erityisominaisuuksia ei tarvita.

— Fyysiset ominaisuudet ovat kaikkien saavutettavissa. Pitää olla kestävä, mutta ei lihaksikas. Ihan sairaasti on treenattava ennen matkaa.

Hyvän kunnon lisäksi vaaditaan myös henkistä kovuutta. Pitää sietää telttamajoitusta suihkutta useita viikkoja. Ylös kapuaminen on hidasta. Ohuessa ilmassa se voi tarkoittaa hengitystaukoja muutaman askeleen välein.

— Aika usein sitä vuorella ajattelee, että älä ajattele. Mene eteenpäin. Ei tämän helppoa pitänyt ollakaan.

Vuorikiipeily on kallis harrastus. Retkikuntaan liittyminen ja erikoisvarusteet maksavat. Tämä tarkoittaa luopumisia arjen luksuksesta, sillä päivittäisestä kulutuksesta pitää tinkiä. Penttilä laskee, että Aconcaguan matkaan kului varustehankintoineen noin 7000 euroa.

Kun Penttilän ryhmä on vaeltanut kolme päivää kohti Aconcaguaa, se saapuu perusleirille 4,6 kilometriin. Shortsikelit jatkuvat, ja 7-henkinen retkikunta on hyvällä mielellä.

Joukossa on myös Mount Everestin valloittanut hollantilaisnainen, jolta Penttilä utelee vinkkejä unelmansa tavoittamiseksi.

Parin leiripäivän jälkeen ryhmä alkaa siirtyä ylemmäs eli kohti ykkösleiriä. Sää on edelleen erinomainen.

Penttilä kirjaa matkapäiväkirjaansa:

Näimme ykkösleirin uudenvuodenaattona 4 900 metrin korkeudessa. Söimme perusleirissä valehtelematta elämäni parasta kasvislasagnea. Ekstrapäivän kakkosleirissä vietimme askarrellen ja tavaroitamme säätäen.

Kakkosleirillä sää alkaa muuttua. Retkikunta on nyt 5,5 kilometrin korkeudella, ja Aconcagualle tunnusomainen lumimyrsky on yltymässä.

Penttilän poikaystävä Mikko Hirvonen ei harrasta vuorikiipeilyä, mutta hän on pohtinut lajin vaarallisuutta. Hänestä auton alle jääminen tai kolariin joutuminen on todellisempi uhka kuin loukkaantuminen vuorilla.

— Ei niin voi elää, että vain välttää vaarallisia paikkoja. Vuorilla vaaroihin on sentään varauduttu.

Rinneonnettomuuksien lisäksi kiipeilijät voivat saada vuoristotaudin, joka voi viedä hengen muutamassa tunnissa. Aconcagualla retkikunnalta mitattiin säännöllisesti verenpaine ja veren happipitoisuus.

Vuorikiipeilyn vaarat tulevat Penttilälle Aconcagualla silti mieleen, kun hollantilaisnainen kertoo, että hänen ystävänsä kuoli pudottuaan Himalajalla Cho Oyun vuorelta.

Tammikuun viidentenä päivänä Penttilä herää kakkosleirissä pian puolenyön jälkeen. Pakkasta on 20 astetta. Tuulen nopeus yltyy 30 metriin sekunnissa. Merenpinnan tasolla puut irtoavat juurineen sellaisessa tuulessa. Vuorella puita ei ole.

Retkikunnassa pohditaan, yritetäänkö huipulle pääsyä suoraan kakkosleiristä. Ylimpänä olevalle kolmosleirille ei ole asiaa. Suora nousu huipulle veisi 18 tuntia.

Penttilä kirjoittaa matkapäiväkirjaansa:

Olimme heränneet kello 1:30. Kello 2:33 odotimme vielä päätöstä lähteä ylös. Kello 3:03 kolme ryhmää oli yrittämässä ylös, ja yksi ryhmä oli jo kääntynyt alas. Päätös lähtemisestämme tulisi puolen tunnin sisään.

Retkikunta päättää yrittää. Penttilällä on parhaat mahdolliset kengät ylävuoristoon. Sisävaatekerrosten päällä on kaksi untuvatakkia ja kuoritakki. Pään suojana on kolme päällekkäistä huppua. Kasvojen turvana ovat laskettelulasit ja naamasuojus.

Myrskytuuli alkaa kylmettää Penttilän varpaita. Seuratessaan pimeässä edellä kulkevaa opasta Penttilä suuntaa kasvonsa niin, ettei tuuli osuisi suoraan poskipäihin ja nenään. Silti hänestä tuntuu kuin naamaan lentäisi koko ajan jäätikkuja.

Kolmessa tunnissa ryhmä nousee 600 metriä. 6,1 kilometrissä oppaat ilmoittavat, että huiputus ei onnistu. Penttilä ja Mount Everestin valloittanut nainen itkevät pettymyksestä.

— Oppaat kysyivät yksitellen kaikilta, mitä tehdään. Varpaani olivat paleltumassa. Tiesin, ettei niillä mentäisi ylös, vaikka olin fyysisesti tosi hyvissä voimissa.

Perusleiriin palattuaan Penttilä hyväksyy tosiasian: vuoren valloitus ei ole pelkästään kiipeilijästä kiinni.

— Opin Aconcagualta enemmän näin kuin jos kaikki olisi mennyt hyvin. Tiesin tasan tarkkaan, että keskeyttämisriski oli olemassa. Monet ovat epäonnistuneet Acolla.

Mount Everest on kuitenkin yhä suunnitelmissa. Sitä varten Penttilän pitää harjoitella vielä Alpeilla ja Nepalissa. 8,2-kilometrinen Cho Oyu on tähtäimessä mahdollisesti parin vuoden päästä.

Penttilä täyttää 30 vuonna 2023. Ennen sitä hän aikoo huiputtaa Mount Everestin.

Kun katsoo hänen mustuneita varpaankynsiään, on vaikea ymmärtää, mikä vuorikiipeilijää vetää ylös vaikeisiin oloihin.

— Ehkä se on itsensä voittamisen tarve. Olet pieni luontoa vastaan, mutta vuorilla voit ylittää itsesi eri tavalla kuin maan pinnalla. Vuoret tarjoavat paikan, jossa ihminen voi irrottautua nykyajasta ja palata perusasioiden äärelle. Elämä siellä on hyvin yksinkertaista.

Anni Penttilä

Syntynyt Mikkelissä vuonna 1993.

Asuu Lappeenrannassa.

Harrastaa kiipeilyä ja golfia.

Opiskelee Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tietojohtamista.

Rakastaa seikkailuja.

Inhoaa itsekkyyttä.

Ihmettelee elämää.

Kirjoittaa Vuorenvarma suunnitelma -blogia.

Matti Tieaho