Kolumni: Tulevaisuuden hinta?

29.1.2016 19:05
Kuva: Kai Skyttä

Me pärjätään, me pärjätään, me taatusti pärjätään, lauloi pikkutyttö Verna 2011 eduskuntavaalieni startissa. Laulunpätkä on monesti soinut sen jälkeen mielessäni.

Ehkä joku muistaa keväisen kirjoitukseni, jossa pohdiskelin uuteen hallitusohjelmaan perehdyttyäni, miten Suomi ja suomalaiset tulevat selviämään tämän hallituskauden yli? Pelkäsin eriarvoisuuden kasvua ja arvopolitiikan kiristymistä.

Porvarihallitus toteuttaa tiukkaa arvopolitiikkaa, jossa pieni ja köyhä unohtuu, ja jossa vannotaan markkinavoimien mahtiin.

Valitettavasti meno on ollutkin kylmää. Tämä on ollut osa, joka on aiheuttanut suomalaisissa turvattomuuden tunnetta, jota ei ole nähty, sitten sodan jälkeisten aikojen.

Yhä suuremmalla osalla suomalaisista on huoli tulevaisuudesta, arjessa selviytymisestä, työn saannista tai luottamuksesta työn säilymiseen.

Pakkolait, eli työelämän heikennykset, joita hallitus suunnittelee, tarkoittaa monessa perheessä tulotasoon isoja leikkauksia, joissa puhutaan tuhatluvuista, jos mukaan lasketaan palvelumaksujen korotukset.

Huolestuttavinta on, ettei hallitus ole tehnyt vaikutusarvioita leikkaustensa ja palvelumaksujen korotustensa kohdistumisesta, eikä arvioita sen tulevaisuusvaikutuksista.

Lapset ja nuoret ovat tulevaisuutemme, ja sitä ei saisi unohtaa. Hallitus leikkaa koulutuksesta, kasvattaa koulujen ja päivähoitoryhmien kokoja, leikkaa subjektiivisesta hoito-oikeudesta, nostaa iltapäiväkerhojen maksuja, lakkautti lapsilisän indeksisidonnaisuuden ja suunnittelee ylimitoitettua päivähoitomaksujen korotusta.

Nämä lisäävät eriarvoistumista. Jokaisen syrjäytyneen nuoren hintalapuksi on arvioitu miljoona euroa. Meillä ei ole varaa leikata koulutuksesta, osaamisesta ja lapsista.

Päivähoitomaksujen korotusten sijaan, päivähoidossa kannattaisi siirtyä tuntiperusteiseen päivähoitomaksuun, tämä olisi oikeudenmukaisempaa.

Ei ihmiset tyhmiä ole. Kyllä tiedossa on valtion talouden haasteet ja sekin tiedetään, että toimenpiteitä tarvitaan.

Oikeus on kuitenkin edellyttää, ettei sitä tehdä laput silmillä ja kohtuuttomasti kurittamalla jo valmiiksi pienituloisia tai niitä, joita on jo asetettu vastuuseen.

Pitäisi säilyttää kohtuus ja huomata vaihtoehdot. Niin, että jokainen voisi luottaa, että me pärjätään, varmasti pärjätään.

Suna Kymäläinen, kirjoittaja on ruokolahtelainen kansanedustaja (sd)