Imatran vastaanottokeskuksessa asuvilla irakilaismiehillä on pieniä murheita

31.12.2015 11:01
Kuva: Minna Mäkinen
Waleed Thamer Salman (vas.), Zubidi Daham Chatab ja Solltan Adnan Hashim siirtyivät Imatran vastaanottokeskukseen Kotkasta marraskuun puolivälissä.
Waleed Thamer Salman (vas.), Zubidi Daham Chatab ja Solltan Adnan Hashim siirtyivät Imatran vastaanottokeskukseen Kotkasta marraskuun puolivälissä.

Pieniä murheita. Sellaisia on Vuoksenhovin vastaanottokeskuksessa asuvilla irakilaismiehillä Solltan Adnan Hashimilla, Zubidi Daham Chatabilla sekä Waleed Thamer Salmanilla.

Miehet ehtivät ennen Imatraa asua puolentoista kuukauden ajan Kotkassa Leikarin vastaanottokeskuksessa. Sen toiminta päättyi pikavauhtia lakkautukseen.

— Kotkassa oli oikein mukavaa. Täällä vaikuttaa siltä, että imatralaiset eivät pidä meistä. Heittivät pihaan savupommin ja joku on käynyt pihalla osoittamassa mieltään, toteaa Salman.

Vuoksenhovin vastaanottokeskukseen kolmikko on yleisesti ottaen tyytyväinen. Ruoan kanssa on tosin pieniä ongelmia.

— Se on melko yksipuolista. Aamupalalla on yksi muna, kaksi leipää ja teetä tai kahvia. Ihmiset kaipaisivat vaihtelua, tietävät Salman, Hashim ja Chatab.

Salman kertoo, että eräs kotimaassaan kokkina työskentelevä oli tarjoutunut avuksi keittiöön.

— Se ei kuitenkaan onnistunut, koska Suomessa keittiötyöhön tarvitaan hygieniapassi, Salman harmittelee.

Miehistä ruokalista on viikkojen kuluessa kehittynyt kuitenkin parempaan suuntaan.

Chatab kaipaisi vastaanottokeskuksen henkilökunnalta enemmän apua käytännön asioissa.

— Heiltä saa välillä vihaisen tuntuisia vastauksia.

Hashim, Chatab ja Salman toivovat saavansa oleskelulupapäätöksen nopeasti. Salman kertoo, että häntä askarruttaa kaiken aikaa Irakissa edelleen oleva vaimo ja kaksi lasta.

— Haluamme jäädä Suomeen ja oppia kielen. Kotiinpaluu ei ole mahdollista. Nämä murheemme ovat pieniä sikäläisiin verrattuna, tietävät miehet.

Minna Mäkinen