Katukanava

Turvemaiden avohakkuut uhkaavat vesistöjämme

23.11.2016 4:00

Oletko huomannut vesistösi veden tummentuneen, vesikasvillisuuden lisääntyneen, leväkasvuston runsastuneen tai kalastossa tapahtuneen muutoksia? Useimmissa tapauksissa syynä ovat ravinne-, kiintoaine- ja humuspäästöt, joita tulee pääosin maa- ja metsätalousalueilta, ilmasta ja asutuksesta. Nämä ovat keskeisiä syitä vesistöjen rehevöitymiseen ja leväkasvuun.

Metsätalousvaltaisella alueella on metsätalous ja erityisesti suometsien kunnostusojitukset usein merkittävin vesistön kuormittaja. Ojien tuomat epäpuhtaudet kertyvät rajattuun vesitilaan, liettävät pohjan, heikentävät vesistön luontaisen puhdistuskyvyn ja vaarantavat vesiekosysteemin toiminnan.

Päästöihin vaikuttavat ensisijaisesti metsän sijainti ja metsänkäsittelytapa. Tutkimusten mukaan turvemaiden avohakkuut, ojitukset ja maanmuokkaukset lisäävät vesistöjen kuormitusta moninkertaisesti kangasmaiden hakkuisiin verrattuna. Suometsien kuivatusvesiä puhdistetaan yleisesti rakentein, jotka poistavat ojavesistä kiintoainetta tyydyttävästi, mutta liukoista orgaanista ainetta (humusta), ravinteita ja raskasmetalleja vain välttävästi tai huonosti.

Turvemaan happamoitumisen ja ojitusten seurauksena raskasmetalleja huuhtoutuu vesistöön ja elohopeaa kertyy kaloihin paikoin normin ylittäviä määriä. Elohopeapitoisuudet ovat yleisesti korkeampia humuspitoisten vesistöjen eliöstössä, mutta paikallista tutkimustietoa järviemme raskasmetallipitoisuuksista ei useinkaan ole. Humus on hienoksi hajonnutta turvetta, jonka huuhtoutuminen vesistöihin on myös yksi turvetuotantokenttien ongelmista. Humus kuluttaa happea sekä ruskettaa ja rehevöittää vesistöjä, mikä näkyy selvemmin kirkasvetisissä latvavesissä.

Luonnon monimuotoisuus, vesistöt ja ilmasto kärsivät vähemmän, jos metsiä voidaan kasvattaa erirakenteisina ja peitteisinä avohakkuiden sijasta. Kun haihduttavaa puustoa on tarpeeksi, ei kuivatus- ja kunnostusojituksia välttämättä tarvita ja jos puusto ei kasva riittävästi, suo on parempi ennallistaa. Suothan ovat luonnontilaisina erinomaisia vesivarastoja ja tulvavesien tasaajia.

Lähes kolmannes Suomen maa-alasta on suota ja yli puolet soistamme— noin viisi miljoonaa hehtaaria — on ojitettu metsätalouskäyttöön 1950—1980-luvuilla. Mikäli suometsien hakkuut toteutetaan voimaperäisesti, se on merkittävä uhka vesistöjemme toistaiseksi erinomaiselle tai hyvälle tilalle.

Suometsiä tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä löytämään metsänkäsittelyssä sellainen vaihtoehtojen yhdistelmä, joka huomioi paremmin ekologiset ja sosiaaliset tavoitteet taloudellisen hyödyn ohella.

Yrjö Haverinen