Kolumni: Lähdenpä tästä metsään

8.8.2017 13:15Tekstikoko: AAA
Kuva: Kanerva Jalarvo

Alle kouluikäisenä olin kova poika sienestämään. Tai näin olen ainakin kuullut.

Kunnon kotikutoinen sienisalaatti, oi mitä herkkua!

Muistikuvat vuosituhannen taitteesta ovat melkoisen hämäriä, mutta siellä sitä kuulemma viiletettiin Joutsenon metsissä kantarellien perässä. Ja vielä ihan ite, useita tunteja ilman mitään äitejä auttamassa.

Hieman huvittavan hommasta teki se, etten ruokapöydässä koskenut löytämiini kantarelleihin vahingossakaan. Pystyn helposti kuvittelemaan juniori-ikäisen itseni tökkimässä kaiken sieniin viittaavankin pois lautaselta, oli ne piilotettu kuinka hyvin tahansa. Olisinpa ajatellut taloudellisesti siihen aikaan, myyntiinhän ne kantarellit olisi pitänyt viedä eikä vanhempien lautasille!

Sienestysharrastus loppui samoja aikoja koulun alkamisen kanssa. Silloin oli tietysti paljon tärkeämpääkin tekemistä, Pokemon-kortteja ja niin edelleen. Myös kulinaristinen sivistymättömyyteni, eli sienten vihaaminen, jatkui viitisentoista vuotta.

Mutta nyt, kun keski-ikä alkaa olla syntymää lähempänä, sekä silmäni että makunystyräni ovat auenneet. En ymmärrä, miksi olen tuhlannut suurimman osan elämästäni syömättä näitä herkullisia itiöemiä. Kantarellit ovat ykkösjuttu, mutta myöskään tatit tai muut eivät ole enää nykyään syy jättää annosta tilaamatta ravintolassa. Tai kunnon kotikutoinen sienisalaatti, oi mitä herkkua!

Eikä siitäkään haittaa ole, että suomalainen lähiruoka ja luomu tuntuu olevan nykyisin melko trendikästä. Vaikken myönnä juoksevani muotivillitysten perässä, kyllä siitä kavereille tulee mainittua kun itse poimituista keltavahveroista on loihtinut vaikkapa herkullisen pastan.

Aivan oikein, myös sienestysharrastukseni on elpymässä. Muutamia päiviä sitten vedin vapaapäivän aamuna vaelluskengät jalkaan ja lähdin lähimetsään saalistamaan. Sienten säilömisestä ei ollut aiempaa kokemusta, mutta nyt kantarellit odottavat pakastimessa kokkausinspiraation iskemistä.

Mitä enemmän tässä vanhentuu ja viisastuu, sitä tärkeämmältä ja arvokkaammalta Suomen luonto tuntuu. Kalastuksesta olen pitänyt aina, mutta muukin luonnossa liikkuminen kiinnostaa päivä päivältä enemmän.

Lähdenpä tästä metsään.

Taneli Toikka

taneli.toikka@uutisvuoksi.fi

Kirjoittaja on Uutisvuoksen kesätoimittaja.