Kolumni: Elämä on iloleikki

26.6.2017 18:30Tekstikoko: AAA
Kuva: kai skyttä

Elämänlaadun merkittävä parannus aikataulutyöelämäni jälkeen on saada juoda rauhassa aamukahvit ja lukea Uutisvuoksi ja Helsingin Sanomat. Paperihesarista olen riippuvainen. Torstain välttämättömät ovat Karjala ja Suomen Kuvalehti. Muut kaikki tulevat kaupan päälle.

Meitä toukokuun lopun ja kesäkuun lapsia on ystäväpiirissäni paljon.

Koska julkinen syntymäpäiväni on takana — kiitoksia kaikille onnittelijoille — voin puhua vuosista ja vuosikerroista. On suoranainen ihme, että Ylä-Vuoksi ilmestyi myös vuonna 1942. Siitä kootut leikkeet on koonnut Eeva-Riitta Kauttu. On mielenkiintoista havaita, miten sotilashallintoalueella Jääsken Ensossa elettiin siviilielämää sotatoimien läheisyydessä. Kun on syntynyt kotisängyssä yksin äidin ollessa ulkopuolisia apuja vailla, kun muut olivat pommisuojassa, ei hevin romantisoi kotisynnytysten nykytrendejä.

Horoskooppeihin en usko. Kun olin kesällä 1964 Kauppalehden kesätoimittajana, kävin aamuvarhain hakemassa viikonvaihteen telefakseja Uuden Suomen puolelta. Siellä toimituksessa roikkui koukussa pitkät liuskat horoskooppeja, joista sitten leikattiin ennusteita tarpeen mukaan.

Syntymäaika tai oikeastaan auringon määrä vaikuttaa. Meitä toukokuun lopun ja kesäkuun lapsia on ystäväpiirissäni paljon.

Perheessämme oli syntymäpäiviä kesäkuussa: isosisko, hänen miehensä ja kaksi poikaansa, edesmennyt anoppini; ystäviä eduskunnassa muun muassa Eva-Riitta Siitonen ja Riitta Jouppila, lähipiirissä Eija Wesander ja Paula Koivuniemi, Rämpsälässä Eira ja Esko Metsi ja monet heidän lapsenlapsensa sekä Harri Åman vain muutamia mainitakseni. Kyllä näitä kaksosia on helppo lähestyä — mutta elämän ennusteet eivät kyllä osu enempää kuin juhannustaiat. Olen poiminut tyynyn alle seitsemän kukkaa ainakin seitsemän kertaa seitsemän. Mutta yhä vain sama “pulpettirakkaus” on vierellä.

Suomen Kuvalehden juhannusnumerossa oli määritelty Suomen kymmenen sukupolvea. Kuulun Vastuunkantajiin (1927—1944). ”Suuri osa meistä kasvoi työkeskeiseksi. Urheilimme, luimme, kuuntelimme radiota. -- 1960-luvulle useimmat meistä olivat muuttaneet kaupunkiin, kohtasimme Olavi Virran laulaessa sen oikean, menimme naimisiin.” Meitä on nyt 575 000.

Riitta Uosukainen
Kirjoittaja on imatralainen valtioneuvos